Pienoinen pettymys

Iso Koirajärvi, Salamajärven kansallispuisto, Perho, 21.6.2012 iltapäivä
Sää: Pouta, tuulista

Olimme matkalla Keski-Suomeen juhannukseksi ja ajattelimme matkan varrella käydä kiertämässä joku vähän pidempi reitti Salamajärven kansallispuistossa. Viime kesänähän kiersimme siellä Pienen Koirajärven ja silloin jo suunnittelimme, että joskus kyllä kierretään joku pidempi lenkki.

Lähtömme viivästyi kuten aina ja pääsimme Koirasalmelle vasta iltapäivällä. Olimme käyneet syömässäkin niin ei ollut tällä kertaa edes makkaraa mukana.

Aluksi emme meinanneet oikein löytää, että mistä se Ison Koirajärven kiertävä reitti alkaa. Sen halusimme kiertää, kun se olisi sopivan pitkä. 6,2 km. Lopulta löysimme reitin alun ja lähdimme kiertämään sitä. Hauska nimikin reitillä oli: Metsäperäläisen taival.

Polku oli kivistä ja vähän tympeää kävellä, kun sai koko ajan olla tarkkana mihin astuu. Ei oikein pystynyt samalla ihailemaan maisemia. Järvi oli kuitenkin kaunis. Niinhän järvet aina. Ja onneksi välillä oli pieniä pätkiä pitkospuitakin.

Pitkospuut menivät pienen puron yli ja siihen pysähdyimme vähäksi aikaa seuraamaan purossa vilistäviä pikkukaloja. Oli niin kirkasta vettä että näki hyvin, kun ne siellä polskivat.  Ja näimmepä järven selälläkin uivan kaksi kuikkaa. Onneksi otimme kiikarit mukaan.

Mutta vaikka keli oli hyvä ja järvi kaunis niin jotenkin reitti oli pienoinen pettymis. Ehkä odotimme jotain hienompaa, kun kuitenkin kansallispuistosta on kyse ja aikaisemmat puistot on olleet niin hienoja.

Reilussa puolessa välissä reittiä oli hieno kota, jossa söimme hieman karkkia ja levähdimme. Loppumatka menikin sitten melkein vaan odottaessa, että jokohan reitti kohta loppuu.

Onneksi näimme kuitenkin jonkun kivan sorsan nukkumassa kivellä. Ei tahtonut millään saada selvää että mikä otus siinä on. Se kuitenki heräsi ja lähti uiskentelemaan niin selvisi että joku ihan perus sorsahan se.

Kaiken kaikkiaan siis pienoinen pettymys, mutta nytpä on sekin nähty. Seuraavalla kerralla jos Salamajärven kansallispuistoon tulemme, niin kierretään kyllä joku lenkki missä on suotakin. Tässä kun ei ollut muuta kuin järvi. Kaipaamme enemmän vaihtelevampaa maisemaa.

Ai niin. Säikähdimme reitillä kyllä kovasti, kun joku metsäkanalintu lähti lentoon. Näkemään emme päässeet, mutta kyllä ne vaan pitää kovaa meteliä lentoon lähtiessä.

Havainnot:

-kuikka
-lokki
-sorsa
-västäräkki
-hyttynen

Vuoden ensimmäinen

Laajalahti, Kokkola 12.3.2012 klo 15.00-17.00.
Sää: Tuulista. Muutama aste lämpimän puolella.

Tänä vuonna ei olla vielä oikein ehditty luontoon. Viikko sitten maanantaina kuitenkin päätimme ihan hetken mielijohteesta lähteä Laajalahteen. Siitä kun alkaa muodostua meille jo vakio paikka luontoretkeillä.

Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hämmästelimme miten nopeasti sitä onkin päivän pituus kasvanut. Tietää että kesä on tulossa. Kevät on mahtavaa aikaa.

Puukiipijä

Kävelimme luontopolkua kaislikon laitaan asti ja siellä tuuli tuiversi niin kovasti ettei tehnyt mieli lähteä pidemmälle. Ja kun polkukaan ei parhaassa mahdollisessa kunnossa ollut, kun oli vielä niin paljon lunta. Jo menomatkalla näimme palokärjen. Kaunis lintu. Kuviakin yritin saada, ja jotain ehkä sainkin vangittua kameran muistiin. Muidenkin lintujen ääniä kuului paljon. Ja sitten näimmekin pari todella pientä lintua. Lintujen ulkomuoto jotenkin oli erikoinen. Väriltään linnut olivat ruskeita ja ne hyppelehtivät puiden rungosta toiseen. Ja kiipeilivät runkoa pitkin ylös.

Olisi tietenkin pitänyt tunnistaa linnut, mutta ei vaan tullut mieleen. Koetin sitten lintukirjoista ja netistä etsiä tuntomerkkejä vastaavaa lintua. En löytänyt. Kaikki oli liian isoja tai väärän värisiä. Sitten keksin. Laitoin facebookkiin kuvan linnusta ja ei mennyt kauaa, kun se sieltä tunnistettiin puukiipijäksi. Tietenkin. Ei epäilystäkään. Sehän se oli. Olin jotenkin hypännyt yli puukiipijän kohdan lintukirjassa, kun kuvittelin sen olevan liian iso. Mutta sehän onkin oikeasti pieni lintu. Aina sitä oppii jotakin.

Oli kaikin puolin rauhoittava ja mukava pieni luontoretki.

Havainnot:
-palokärki
-puukiipijä
-talitiainen

Vuoden 2012 havainnot

Pitkän tauon jälkeen tännekin kirjoitan. Syksyltä jäi jonkun verran reissuja kirjoittamatta, mutta ne saa nyt jäädä, kun ei niistä enää oikein muista mitään. Aloitaan nyt vuosi puhtaalta pöydältä.

Ajattelinkin nyt kirjoittaa listaa vuoden mittaan tekemistäni luontohavannoista. Siis lintu-, eläin-, kala-, ötökkä- ja  mitä havaintoja nyt keksinkin. Jos vaan muistaisin päivittää tätä listaa ahkerasti, niin olisi sitten vuoden päästä hauska katsoa mitä kaikkea sitä on vuoden aikana nähnyt. Lista alkaa hieman köyhästi, kun eipä sitä näin talvella paljon elukoita näe. Ainakaan näin kaupungissa.

1. Varis
2. Harakka
3. Naakka
4. Sinisorsa
5. Punatulkku
6. Jänis
7. Pulu
8. Tilhi
9. Talitiainen
10. Orava
11. Viherpeippo
12. Keltasirkku
13. Sinitiainen
14. Varpunen
15. Hömötiainen
16. Mustarastas
17. Joutsen
18. Puukiipijä
19. Palokärki
20. Närhi
21. Hämähäkki
22. Pyy
23. Fasaani
24. Töyhtöhyyppä
25. Haukka (en tiedä mikä)
26. Kalalokki
27. Metsäpeura
28. Kurki
29. Kanadanhanhi
30. Naurulokki
31. Peippo
32. Punarinta
33. Lehtokurppa
34. Västäräkki
35. Keltavästäräkki
36. Sepelkyyhky
37. Kuovi
38. Telkkä
39. Kettu
40. Räkättirastas
41. Hyttynen
42. Nokkosperhonen
43. Korppi
44. Mustavaris
45. Kaaliperhonen
47. Ampiainen
48. Kirjosieppo
49. Meriharakka
50. Laulurastas
51. Etana
52. Kalasääski
53. Piekana
54. Ritariperhonen
55. Suopöllö