Ruka, Kuusamo. 28.9.2011 klo 19.00-20.00. Sää: Pouta.
Kun olimme kävelleet itsemme väsyksiin Oulangan suunnitelmissa oli mennä suoraan vaan mökille ja saunaan. Vaimoni kuitenkin mainitsi, että melkein matkan varrella on joku tunturi nimeltään Konttainen. Ja sen viereen pääsee autolla. No päätimme käydä katsomassa, että kuinka pitkästi siitä on kiivetä tunturin päälle.
Aluksi ei näkynyt koko tunturia, mutta sitten yhden mutkan jälkeen se jo kohosikin edessämme. Ja olipas se korkea ja iso. Ajoimme tunturin juurelle parkkipaikalle ja katsoimme opasteista että kuinka pitkästi sinne laelle on. No kyltti näytti muistaakseni vain että 900m. Ei siis matka eikä mikään. Ja vaikka olimme poikki jo valmiiksi niin päätimme kiivetä katsomaan maisemia.
Ja kiivetä siinä saikin. Tuntui että aina vain polku jatkui ylemmäs ja ylemmäs. Mutta jaksoimme kuitenkin nousta ylös asti. Ja kyllä kannatti.
Maisemat oli upeat. Sieltä näkyi todella pitkälle. Joutsenien nousua järvestä pääsimme seuraamaan yläpuolelta. Ja miten pieneltä kaikki näyttikin. Tilhiä lenteli tunturin laelle ja niistä yritin saada kuvia. Jokunen taisi jopa ehkä onnistuakin.
Poroja ja hirviä yritimme tähyillä, mutta ei niitä näkynyt. Joskus aamulla, kun aurinko on nousemassa, niin voisi nähdäkin jotain. Nyt olimme hieman liian myöhäisellä liikkeellä. Ei se kuitenkaan haitannut, kun maisemat olivat niin kauniit. Kyllä Suomessa näyttäisi metsää riittävän.
Havainnot:
-joutsenia
-tilhiä
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
perjantai 21. lokakuuta 2011
Oulangan kanjonin päiväreitti
Oulanka, Kuusamo 28.09.2011 klo 11:00-17:00. Sää: Auringonpaistetta ja pilvistä.
Yhtenä tavoitteena häälomallemme oli että käymme kiertämässä jonkun luontopolun. Aikamme tutkailtuamme esitteitä päädyimme Oulangan kanjonin päiväreittiin. Se vaikutti näkemisen arvoiselta reitiltä. Ja emme kyllä pettyneet.
Aamulla pakkasimme hyvät eväät tietenkin mukaan. Ikäväksemme otimme tosin vain puoli litraa juomavettä mukaan, joten sitä pitä vähän säästellä. Reitille oli mökiltämme melko pitkästi, mutta opasteet oli hyvät. Reitti alkoi vaatimattomalta kohdalta keskeltä metsää. Kiersimme reitin väärinpäin, koska silloin lammen rannassa oleva nuotiopaikka on lähempänä loppua.
Reitti on 6 km pitkä ja se menee osaltaan pitkin Karhunkierrosta. Reitin varrella on myös yksi riippusilta, jonka halusin ehdottomasti nähdä, kun en ole koskaan sellaista pitkin ylittänyt jokea.
Alkureitti kulki metsän siimeksessä pitkin metsäautotietä. Aika pian kuitenkin reitti kulki autiotuvan pihaan ja siitä lähti riippusilta toiselle puolelle jokea. Se vähän poikkesi reitistä, mutta kuljimme kuitenkin sillan yli ja kiipesimme mäen päälle. Portaiden jälkeen olimme kyllä jo aivan poikki, ja levähdimmekin hetken mäen päällä. Sieltä näimme jo mahtavat maisemat. Joki kulki alla komeassa kanjonissa. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilvien takaa.
Kun sitten jatkoimme varsinaista reittiä, niin taas jouduimme kiipeämään portaita pitkin. Huonon kuntomme takia se tuntui vievän voimat ja pysähtelimmekin paljon. Reitti nousi koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Käpytikat olivat seuranamme melkein koko reitin ajan ja niistä epätoivoisesti yritin saada kuvaa uudella kamerallamme.
Lopulta tulimme reitin pääpisteeseen eli itse Oulangan kanjonille. Näkymä oli henkeäsalpaava. Ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Teki mieli jäädä vain sinne ihailemaan jylhää luontoa.
Nälkä kuitenkin ajoi meitä jatkamaan matkaa. Mäen alla olikin kirkasvetinen lampi ja sen rannalla nuotiopaikka. Vaikka vähän alkoi satamaan vettä niin se ei meitä haitannut. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvia. Elämä hymyili meille.
Loppumatkalla maisemat olivat yhä hienoja. Ja mikä parasta pääsin nyt ensimmäistä kertaa näkemään kuukkeleita. Se on lintu jonka olen aina halunnut nähdä. Ainakin sen jälkeen kun kuulin jonkun iskelmälaulun jossa laulettiin: "Kuukkelista saat sä kelpo ystävän..." Kuusamon kuukkelit olivat harmi kyllä niin vikkeliä että niistä en saanut kuvaa napattua.
Reitti oli erittäin antoisa ja kasvatti vain nälkää kulkea lisää luonnossa.
Havainnot:
-käpytikka
-kuukkeli
-kalat hyppelivät lammessa
Yhtenä tavoitteena häälomallemme oli että käymme kiertämässä jonkun luontopolun. Aikamme tutkailtuamme esitteitä päädyimme Oulangan kanjonin päiväreittiin. Se vaikutti näkemisen arvoiselta reitiltä. Ja emme kyllä pettyneet.
Aamulla pakkasimme hyvät eväät tietenkin mukaan. Ikäväksemme otimme tosin vain puoli litraa juomavettä mukaan, joten sitä pitä vähän säästellä. Reitille oli mökiltämme melko pitkästi, mutta opasteet oli hyvät. Reitti alkoi vaatimattomalta kohdalta keskeltä metsää. Kiersimme reitin väärinpäin, koska silloin lammen rannassa oleva nuotiopaikka on lähempänä loppua.
Reitti on 6 km pitkä ja se menee osaltaan pitkin Karhunkierrosta. Reitin varrella on myös yksi riippusilta, jonka halusin ehdottomasti nähdä, kun en ole koskaan sellaista pitkin ylittänyt jokea.
Alkureitti kulki metsän siimeksessä pitkin metsäautotietä. Aika pian kuitenkin reitti kulki autiotuvan pihaan ja siitä lähti riippusilta toiselle puolelle jokea. Se vähän poikkesi reitistä, mutta kuljimme kuitenkin sillan yli ja kiipesimme mäen päälle. Portaiden jälkeen olimme kyllä jo aivan poikki, ja levähdimmekin hetken mäen päällä. Sieltä näimme jo mahtavat maisemat. Joki kulki alla komeassa kanjonissa. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilvien takaa.
Kun sitten jatkoimme varsinaista reittiä, niin taas jouduimme kiipeämään portaita pitkin. Huonon kuntomme takia se tuntui vievän voimat ja pysähtelimmekin paljon. Reitti nousi koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Käpytikat olivat seuranamme melkein koko reitin ajan ja niistä epätoivoisesti yritin saada kuvaa uudella kamerallamme.
Lopulta tulimme reitin pääpisteeseen eli itse Oulangan kanjonille. Näkymä oli henkeäsalpaava. Ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Teki mieli jäädä vain sinne ihailemaan jylhää luontoa.
Nälkä kuitenkin ajoi meitä jatkamaan matkaa. Mäen alla olikin kirkasvetinen lampi ja sen rannalla nuotiopaikka. Vaikka vähän alkoi satamaan vettä niin se ei meitä haitannut. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvia. Elämä hymyili meille.
Loppumatkalla maisemat olivat yhä hienoja. Ja mikä parasta pääsin nyt ensimmäistä kertaa näkemään kuukkeleita. Se on lintu jonka olen aina halunnut nähdä. Ainakin sen jälkeen kun kuulin jonkun iskelmälaulun jossa laulettiin: "Kuukkelista saat sä kelpo ystävän..." Kuusamon kuukkelit olivat harmi kyllä niin vikkeliä että niistä en saanut kuvaa napattua.
Reitti oli erittäin antoisa ja kasvatti vain nälkää kulkea lisää luonnossa.
Havainnot:
-käpytikka
-kuukkeli
-kalat hyppelivät lammessa
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Honeyweek
Kuusamo, 25.9.2011 - 1.10.2011
Lähdimme häiden jälkeisenä päivänä kohti Kuusamo viettämään häälomaa. Halusimme nimenomaan jonnekin luonnon läheisyyteen ja rauhaan. Kuusamo vaikutti lupaavalta paikalta. Sieltä sitten vuokrasimme mökin.
Jo matkalla saimme kokoa Kuusamon luonnonläheisyyden kun ajoimme Penttilänvaarantietä, joka on sellainen hieman pienempi tie. Oli jo hämärää ja pitkä ajomatka takana. Yhtäkkiä säikähdimme kun tien yli pinkaisi hirvi. Onneksi kuitenkin sen verran kaukana ettei törmäysvaaraa ollut. Hieno eläinhän se kyllä oli.
Juuri kun hirvestä oli toivuttu niin tien poskesta nousi ilmaan todennäköisesti tunturipöllö. Valkoinen ja iso se ainakin oli. Kyllä muuten säikähdimme.
Ja siitä tovin päästä näimme vielä jäniksen joka hetken matkaa loikki auton valokeilassa.
Ensimmäisenä päivänä kun kävimme kaupassa niin näimme jonkun ison linnun lentävä korkealla taivaalla. Se oli niin korkealla ettei sitä oikein pystynyt tunnistamaan. Epäilimme josko kyseessä olisi ollut kotka. Ei se ainakaan haukalta vaikuttanut lentotyylinsä perusteella ja isompikin se oli.
Teeriä näimme myös useaan kertaan. Ja joku eläin juoksi tien yli. Äkkiseltään se näytti ahmalta, mutta vaikea mennä sanomaan kun ei kunnolla nähnyt.
Kuusamo hurmasi siis jo ensimetreiltä.
Havainnot:
-hirvi
-tunturipöllö
-jänis (ja toinen yliajettuna)
-kuukkeleita
-poroja
-teeriä
-ahma?
-kotka?
-joutsenia
-tilhiä
-käpytikkoja
-hiiri
Lähdimme häiden jälkeisenä päivänä kohti Kuusamo viettämään häälomaa. Halusimme nimenomaan jonnekin luonnon läheisyyteen ja rauhaan. Kuusamo vaikutti lupaavalta paikalta. Sieltä sitten vuokrasimme mökin.
Jo matkalla saimme kokoa Kuusamon luonnonläheisyyden kun ajoimme Penttilänvaarantietä, joka on sellainen hieman pienempi tie. Oli jo hämärää ja pitkä ajomatka takana. Yhtäkkiä säikähdimme kun tien yli pinkaisi hirvi. Onneksi kuitenkin sen verran kaukana ettei törmäysvaaraa ollut. Hieno eläinhän se kyllä oli.
Juuri kun hirvestä oli toivuttu niin tien poskesta nousi ilmaan todennäköisesti tunturipöllö. Valkoinen ja iso se ainakin oli. Kyllä muuten säikähdimme.
Ja siitä tovin päästä näimme vielä jäniksen joka hetken matkaa loikki auton valokeilassa.
Ensimmäisenä päivänä kun kävimme kaupassa niin näimme jonkun ison linnun lentävä korkealla taivaalla. Se oli niin korkealla ettei sitä oikein pystynyt tunnistamaan. Epäilimme josko kyseessä olisi ollut kotka. Ei se ainakaan haukalta vaikuttanut lentotyylinsä perusteella ja isompikin se oli.
Teeriä näimme myös useaan kertaan. Ja joku eläin juoksi tien yli. Äkkiseltään se näytti ahmalta, mutta vaikea mennä sanomaan kun ei kunnolla nähnyt.
Kuusamo hurmasi siis jo ensimetreiltä.
Havainnot:
-hirvi
-tunturipöllö
-jänis (ja toinen yliajettuna)
-kuukkeleita
-poroja
-teeriä
-ahma?
-kotka?
-joutsenia
-tilhiä
-käpytikkoja
-hiiri
Himangan ihme
Sautinkari, Himanka. Joskus loppukesästä.
Sää: Pilvipouta.
Päätimme että nyt lähdemme jonnekin naapurikunnassa sijaitsevalle lintutornille. Aikamme netistä etsittyämme, löysimme että Himangalla on sellainen kuin Sautinkarin lintutorni. Ja näytti olevan vielä helpon kulkuyhteyden päässä. Lähdimme matkaan.
Aluksi ajoimme vahingossa koko Himangan läpi ja jouduimme kääntymään takaisin. No paikka kuitenkin löytyi helposti. Se sijaitsi aivan leirintäalueen yhteydessä. Lintutorni olikin sitten jo vaikeampi löytää kun opasteita ei paljon näkynyt. Lopulta löysimme kuitenkin polun joka johti pöheikön keskelle. Kokeilimme sitä ja sieltä tornin löysimmekin.
Lintutorni oli kyllä huonossa kunnossa ja näköjään ainakin joskus ollut nuorison suosima, töherrysten perusteella. Ei yhtään huvittanut kyllä siellä aikaa viettää. Maisema oli ollut ihan mukava merenrantamaisema, mutta kun tornin edessä oli niin paljon puita ettei sieltä oikein kunnolla päässyt merta ihastelemaan.
Jotain lokkeja ja rantalintuja näimme. Niin ja joku rastaan kokoinen lähti lintutornin alta kovaa kyytiä, mutta sitä emme ehtineet tunnistamaan.
Kaiken kaikkiaan melkoinen pettymys. Toivottavasti joskus kunnostaisivat tornin ja siistisivät ympäristön niin siellä viitsisi käydäkin.
Sää: Pilvipouta.
Päätimme että nyt lähdemme jonnekin naapurikunnassa sijaitsevalle lintutornille. Aikamme netistä etsittyämme, löysimme että Himangalla on sellainen kuin Sautinkarin lintutorni. Ja näytti olevan vielä helpon kulkuyhteyden päässä. Lähdimme matkaan.
Aluksi ajoimme vahingossa koko Himangan läpi ja jouduimme kääntymään takaisin. No paikka kuitenkin löytyi helposti. Se sijaitsi aivan leirintäalueen yhteydessä. Lintutorni olikin sitten jo vaikeampi löytää kun opasteita ei paljon näkynyt. Lopulta löysimme kuitenkin polun joka johti pöheikön keskelle. Kokeilimme sitä ja sieltä tornin löysimmekin.
Lintutorni oli kyllä huonossa kunnossa ja näköjään ainakin joskus ollut nuorison suosima, töherrysten perusteella. Ei yhtään huvittanut kyllä siellä aikaa viettää. Maisema oli ollut ihan mukava merenrantamaisema, mutta kun tornin edessä oli niin paljon puita ettei sieltä oikein kunnolla päässyt merta ihastelemaan.
Jotain lokkeja ja rantalintuja näimme. Niin ja joku rastaan kokoinen lähti lintutornin alta kovaa kyytiä, mutta sitä emme ehtineet tunnistamaan.
Kaiken kaikkiaan melkoinen pettymys. Toivottavasti joskus kunnostaisivat tornin ja siistisivät ympäristön niin siellä viitsisi käydäkin.
Pahoittelut
Blogi on jäänyt vaikka luonnossa olemme liikkuneet ja havannoineet paljon. Yritän nyt kirjoittaa vähän ylös eri reissuista. Toivottavasti vielä muistan niistä edes jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)