Oulanka, Kuusamo 28.09.2011 klo 11:00-17:00. Sää: Auringonpaistetta ja pilvistä.
Yhtenä tavoitteena häälomallemme oli että käymme kiertämässä jonkun luontopolun. Aikamme tutkailtuamme esitteitä päädyimme Oulangan kanjonin päiväreittiin. Se vaikutti näkemisen arvoiselta reitiltä. Ja emme kyllä pettyneet.
Aamulla pakkasimme hyvät eväät tietenkin mukaan. Ikäväksemme otimme tosin vain puoli litraa juomavettä mukaan, joten sitä pitä vähän säästellä. Reitille oli mökiltämme melko pitkästi, mutta opasteet oli hyvät. Reitti alkoi vaatimattomalta kohdalta keskeltä metsää. Kiersimme reitin väärinpäin, koska silloin lammen rannassa oleva nuotiopaikka on lähempänä loppua.
Reitti on 6 km pitkä ja se menee osaltaan pitkin Karhunkierrosta. Reitin varrella on myös yksi riippusilta, jonka halusin ehdottomasti nähdä, kun en ole koskaan sellaista pitkin ylittänyt jokea.
Alkureitti kulki metsän siimeksessä pitkin metsäautotietä. Aika pian kuitenkin reitti kulki autiotuvan pihaan ja siitä lähti riippusilta toiselle puolelle jokea. Se vähän poikkesi reitistä, mutta kuljimme kuitenkin sillan yli ja kiipesimme mäen päälle. Portaiden jälkeen olimme kyllä jo aivan poikki, ja levähdimmekin hetken mäen päällä. Sieltä näimme jo mahtavat maisemat. Joki kulki alla komeassa kanjonissa. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilvien takaa.
Kun sitten jatkoimme varsinaista reittiä, niin taas jouduimme kiipeämään portaita pitkin. Huonon kuntomme takia se tuntui vievän voimat ja pysähtelimmekin paljon. Reitti nousi koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Käpytikat olivat seuranamme melkein koko reitin ajan ja niistä epätoivoisesti yritin saada kuvaa uudella kamerallamme.
Lopulta tulimme reitin pääpisteeseen eli itse Oulangan kanjonille. Näkymä oli henkeäsalpaava. Ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Teki mieli jäädä vain sinne ihailemaan jylhää luontoa.
Nälkä kuitenkin ajoi meitä jatkamaan matkaa. Mäen alla olikin kirkasvetinen lampi ja sen rannalla nuotiopaikka. Vaikka vähän alkoi satamaan vettä niin se ei meitä haitannut. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvia. Elämä hymyili meille.
Loppumatkalla maisemat olivat yhä hienoja. Ja mikä parasta pääsin nyt ensimmäistä kertaa näkemään kuukkeleita. Se on lintu jonka olen aina halunnut nähdä. Ainakin sen jälkeen kun kuulin jonkun iskelmälaulun jossa laulettiin: "Kuukkelista saat sä kelpo ystävän..." Kuusamon kuukkelit olivat harmi kyllä niin vikkeliä että niistä en saanut kuvaa napattua.
Reitti oli erittäin antoisa ja kasvatti vain nälkää kulkea lisää luonnossa.
Havainnot:
-käpytikka
-kuukkeli
-kalat hyppelivät lammessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti