Päivällä päiväjärvellä

Päiväjärvi, Kokkola 9.4.2013 klo 14:00-16:00. Sää: Auringonpaistetta. Lämmintä +2 astetta.

Tänään lähdimme pienelle päiväretkelle. Aluksi suunnittelimme, että olisimme lähteneet jo aamuvarhaisella jos olisi vaikka sattunut näkemään teeren soidinta. No eihän me jaksettu nousta ja kun yöllä oli niin kylmäkin.

Lähdimme kuitenkin aurinkoisen päivän kunniaksi Päiväjärven laavulle paistamaan makkaraa. Pakkasimme eväät ja otimme kuivia puita mukaan varmistaaksemme nuotion onnistumisen. Sytykkeiksi otimme ennenkin hyviksi todettuja kuivia mandariininkuoria. Kaikki alkoi siis hyvin.

Reissu meinasi tosin kaatua jo ennen kuin pääsimme autosta ulos. Peruuttelin erittäin taidokkaasti, mutta kun takaikkuna oli niin likainen niin piti avata ovi ja kurkistaa siitä minne se auto peruuntuu. No enpä huomannut lumikinosta ja ovihan siinä meinasi irti lähteä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, eikä mitään tainnut oikeasti mennä rikki.

Järvellä oli kaunista niin kuin aina. Laavulle päästyämme kiitimme onneamme kun tajusimme ottaa puita mukaan. Eihän siellä ollut nimittäin yhtään halkoa. Tulet sytytimme ja paistelimme makkaraa. Ja nautimme auringosta. En muista milloin viimeksi olisin ollut ulkona niin ettei ole mistään paikasta kylmä. Makkarat maistui (ja lisäksi eväänä olleet pizzan palat). Ja lapsuuden retketkin tuli mieleen, kun joimme termarista kahvia ja söimme korvapuusteja. Kyllä ulkoilmassa ruoka ja juoma maistuukin niin paljon paremmalta.

Havaintoja emme paljon tehneet. Variksia vain lensi järven yllä. Ihanaa kun tulee kevät ja kesä.

Havainnot:
-variksia
-lokkeja

Villen päivänä Harrbådassa

Harrbåda, Kokkola 6.4.2013 klo n. 10.00-12.00 Sää: Pouta. Auringonpaistetta. Pakkasta -5 astetta.

Pitkästä aikaa päätimme lähteä käymään lintutornilla. Mietimme aluksi että kumpaan menisimme, Harrbådaan vai Laajalahteen. Päädyimme Harrbådaan, koska sinne pääsee ehkä paremmin. Harmiksemme päivästä ei tullutkaan keväisen lämmin niin kuin odotimme joten kylmä meinasi tulla. Oli kuitenkin kaunista ja kirkasta. Kyllä meri on lumisenakin kaunis. Paljon ei kyllä eläimiä tai lintuja päästy näkemään. Ihmisiä kyllä oli lauantaipäivä kerännyt jäälle ja näkyipä siellä joku olevan autollakin liikkeellä.

Kävimme kahdella eri lintutornilla. Ensiksi Harrbådan päässä, mutta siellä ei näkynyt kuin pari varista. Lokit kyllä huusivat jossain kauempana. Toisella lintutornilla (Rummelö) lensi heti ylitsemme kolme joutsenta. Siinäpä ne melkein oli huikeat luontohavainnot tällä kertaa.

Havainnot:
-varis
-joutsen
-talitiainen

.

Oulun yliopiston eläinmuseo

Kävimme Oulun Edenissä kylpylälomalla ja samalla reissulla päätimme tutustua Oulun ylipistolla sijaitsevaan eläinmuseoon. Navigaattoriin vain osoite ja menoksi. Yliopisto löytyi hyvin, mutta sitä museota sai sen valtavan rakennuksen sisältä hetken aikaa hakea. Kyllähän se sieltä löytyi ja ei ollut kyllä pettymys. Kyllä siellä riitti täytettyjä eläimiä. Suomen eläimistä ja linnuista ei varmastikaan montaa jäänyt puuttumaan. Esillepano oli myös hienoa. Oli jos monennäköistä kuvaelmaa ja nyt oli näyttelyn aiheena eläinten talvi. Täytettyjä eläimiä tutkiessa sitä hahmottaa niin eritavalla eläinten koot kuin kirjasta opiskelemalla. Se on niin konkreettista. Esimerkiksi suokukkoa olen jotenkin aina pitänyt isompana lintuna.


Ja oli siellä näyttelyssä mielenkiintoisia vähän erikoisempiakin otuksia. Ulkomaisia eläimiä apinoista tursaisiin ja jos minkä laista hyönteistä ja hämähäkkyräistä. Eläinten luurangot oli myös mielenkiintoisia. Kuin suoraan jostain kauhu- tai fantasiaelokuvasta. Mielenkiintoisia oli myös muutamat kallot esihistoriallisista eläimistä (ja ihmisistä), kuten sapellihammaskissasta ja luolakarhusta. Ja sitten vielä epämuodostuneet tai värimuunnokselliset eläimet. Keltainen ahven, valkoinen harakka, kahdeksanjalkainen lammas, nelijalkainen tipu...

Suosittelen kyllä kaikille käyntiä tuonne. Maksuna näytti toimivan omatunnon mukaan 3€ lippaaseen ja mielellään sen kyllä maksaa.

Kevätseuranta

Pitkästä aikaa taas tännekin kirjoittelen vaikka melko vähäistä luonnon ihmetteleminen on viime aikoina ollutkin. Aloitimme kuitenkin kevätseurannan jääkaapin oveen. Kevät taitaa tosin olla tänä vuonna myöhemmässä kuin yleensä tai sitten se vain tuntuu siltä. Tässä on tämänhetkiset havainnot:

21.3 Pajunkissoja
4.4 Lokkeja
5.4 Joutsenia
7.4 Mustarastas
15.4 Töyhtöhyyppä
16.4 Sorsia, kurkia
18.4 Peippo
19.4 Västäräkki
20.4 Punarinta

Lintulaudan asukit

Pitkän tauon jälkeen tännekin jotain kirjoitan. Talvi on ollut hiljaiseloa luontoilun suhteen. Tai näin äkkiseltään ajattelin. Mutta kun tarkemmin miettii niin tuleehan sitä luontoa seurattua. Nimittäin lintulautaa tulee tiirailtua päivittäin. Se on sitten mukavaa puuhaa. Aluksi ajattelin ettei siinä nyt käy kuin vaan tali- ja sinitinttejä, mutta on ne jyvät ja siemenet maistuneet monelle muullekin. Listataanpas tähän vähän vieraitamme:

1. Talitiainen
2. Sinitiainen
3. Hömötiainen
4. Punatulkku
5. Kuusitiainen
6. Töyhtötiainen
7. Urpiainen
8. Orava
9. Harakka
10. Viherpeippo
11. Hiiri
12. Mustarastas

Hieman yllättävää on ollu itselleni se ettei varpusia eikä keltasirkkuja ole näkynyt ollenkaan. Ne olivat niitä yleisimpiä mitä lapsuuteni kodin lintulaudalla Keski-Suomessa kävi. Ja käy yhä. Varsinkin keltasirkkuja on siellä aina todella paljon. Täällä en ole nähnyt yhtään. Ja vaikka olen yrittänyt heitellä kauraakin maahan, kun ne kai siitä tykkäävät. Ehkä se ei sitten kuulu niin tämän seudun linnustoon.

Pienoinen pettymys

Iso Koirajärvi, Salamajärven kansallispuisto, Perho, 21.6.2012 iltapäivä
Sää: Pouta, tuulista

Olimme matkalla Keski-Suomeen juhannukseksi ja ajattelimme matkan varrella käydä kiertämässä joku vähän pidempi reitti Salamajärven kansallispuistossa. Viime kesänähän kiersimme siellä Pienen Koirajärven ja silloin jo suunnittelimme, että joskus kyllä kierretään joku pidempi lenkki.

Lähtömme viivästyi kuten aina ja pääsimme Koirasalmelle vasta iltapäivällä. Olimme käyneet syömässäkin niin ei ollut tällä kertaa edes makkaraa mukana.

Aluksi emme meinanneet oikein löytää, että mistä se Ison Koirajärven kiertävä reitti alkaa. Sen halusimme kiertää, kun se olisi sopivan pitkä. 6,2 km. Lopulta löysimme reitin alun ja lähdimme kiertämään sitä. Hauska nimikin reitillä oli: Metsäperäläisen taival.

Polku oli kivistä ja vähän tympeää kävellä, kun sai koko ajan olla tarkkana mihin astuu. Ei oikein pystynyt samalla ihailemaan maisemia. Järvi oli kuitenkin kaunis. Niinhän järvet aina. Ja onneksi välillä oli pieniä pätkiä pitkospuitakin.

Pitkospuut menivät pienen puron yli ja siihen pysähdyimme vähäksi aikaa seuraamaan purossa vilistäviä pikkukaloja. Oli niin kirkasta vettä että näki hyvin, kun ne siellä polskivat.  Ja näimmepä järven selälläkin uivan kaksi kuikkaa. Onneksi otimme kiikarit mukaan.

Mutta vaikka keli oli hyvä ja järvi kaunis niin jotenkin reitti oli pienoinen pettymis. Ehkä odotimme jotain hienompaa, kun kuitenkin kansallispuistosta on kyse ja aikaisemmat puistot on olleet niin hienoja.

Reilussa puolessa välissä reittiä oli hieno kota, jossa söimme hieman karkkia ja levähdimme. Loppumatka menikin sitten melkein vaan odottaessa, että jokohan reitti kohta loppuu.

Onneksi näimme kuitenkin jonkun kivan sorsan nukkumassa kivellä. Ei tahtonut millään saada selvää että mikä otus siinä on. Se kuitenki heräsi ja lähti uiskentelemaan niin selvisi että joku ihan perus sorsahan se.

Kaiken kaikkiaan siis pienoinen pettymys, mutta nytpä on sekin nähty. Seuraavalla kerralla jos Salamajärven kansallispuistoon tulemme, niin kierretään kyllä joku lenkki missä on suotakin. Tässä kun ei ollut muuta kuin järvi. Kaipaamme enemmän vaihtelevampaa maisemaa.

Ai niin. Säikähdimme reitillä kyllä kovasti, kun joku metsäkanalintu lähti lentoon. Näkemään emme päässeet, mutta kyllä ne vaan pitää kovaa meteliä lentoon lähtiessä.

Havainnot:

-kuikka
-lokki
-sorsa
-västäräkki
-hyttynen

Vuoden ensimmäinen

Laajalahti, Kokkola 12.3.2012 klo 15.00-17.00.
Sää: Tuulista. Muutama aste lämpimän puolella.

Tänä vuonna ei olla vielä oikein ehditty luontoon. Viikko sitten maanantaina kuitenkin päätimme ihan hetken mielijohteesta lähteä Laajalahteen. Siitä kun alkaa muodostua meille jo vakio paikka luontoretkeillä.

Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hämmästelimme miten nopeasti sitä onkin päivän pituus kasvanut. Tietää että kesä on tulossa. Kevät on mahtavaa aikaa.

Puukiipijä

Kävelimme luontopolkua kaislikon laitaan asti ja siellä tuuli tuiversi niin kovasti ettei tehnyt mieli lähteä pidemmälle. Ja kun polkukaan ei parhaassa mahdollisessa kunnossa ollut, kun oli vielä niin paljon lunta. Jo menomatkalla näimme palokärjen. Kaunis lintu. Kuviakin yritin saada, ja jotain ehkä sainkin vangittua kameran muistiin. Muidenkin lintujen ääniä kuului paljon. Ja sitten näimmekin pari todella pientä lintua. Lintujen ulkomuoto jotenkin oli erikoinen. Väriltään linnut olivat ruskeita ja ne hyppelehtivät puiden rungosta toiseen. Ja kiipeilivät runkoa pitkin ylös.

Olisi tietenkin pitänyt tunnistaa linnut, mutta ei vaan tullut mieleen. Koetin sitten lintukirjoista ja netistä etsiä tuntomerkkejä vastaavaa lintua. En löytänyt. Kaikki oli liian isoja tai väärän värisiä. Sitten keksin. Laitoin facebookkiin kuvan linnusta ja ei mennyt kauaa, kun se sieltä tunnistettiin puukiipijäksi. Tietenkin. Ei epäilystäkään. Sehän se oli. Olin jotenkin hypännyt yli puukiipijän kohdan lintukirjassa, kun kuvittelin sen olevan liian iso. Mutta sehän onkin oikeasti pieni lintu. Aina sitä oppii jotakin.

Oli kaikin puolin rauhoittava ja mukava pieni luontoretki.

Havainnot:
-palokärki
-puukiipijä
-talitiainen