Kalasääskeä etsimässä

Laajalahti, Kokkola. 17.7.2011 klo 12.00-14.30
Sää: Puolipilvistä ja auringonpaistetta. Vähän tuulta.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme kahvia ja vähän evästä mukaan ja suunnistimme Laajalahteen tarkoituksenamme nähdä kalasääski. Olimme sen jo edellisenä päivänä nähneet, mutta silloin ei ollut kiikareita mukana. Nyt olimme varustatuneet paremmin. Muistimme ottaa jopa kameran mukaan.




Kun pääsimme Laajalahden parkkipaikalle, huomasimme että kaunis sunnuntaipäivä oli houkutellut muitakin liikkeelle. Kävelimme suoraan lähellä olevalle lintutornille. Siellä ei ollut ketään. Kaikki muut taisivat olla uimassa, ainakin äänten perusteella. Harmiksemme ei näkynyt lintujakaan. Aurinko paistoi lämpimästi pilvien lomasta. Oli todella kaunista. Hetken tähyilimme näkyisikö kalasääskeä tai muita lintuja. Ainoa linnut jotka näimme oli kalatiira ja kaukana joitain sorsia. Kaloja kyllä hyppi paljon meressä. Katselimme kiikareilla puiden latvustoja, jos vaikka löytyisi kalasääsken pesä. Yksi männynlatva kyllä näytti niin tasaiselta, että siinä voisi vaikka ollakin pesä. Ehkä se kuitenkin oli vain toiveajattelua. Joimme kahvit ja söimme eväsleivät. Nautimme kesäpäivästä.

Seuraavaksi suuntasimme kohti lintupiiloa ja toista lintutornia. Reitti meni pitkospuita pitkin ensiksi metsän poikki ja sitten kaislikon halki. Metsän siimeksessä kuulimme jonkun vähän suuremman linnun liikkuvan jossain lähellä. Sitten huomasimmekin sen vähän matkan päässä lahon puun runkolla. Palokärki. Kyllä se vain on komea lintu. Ei se kauan malttanut olla paikallaan, kun se jo lensi seuraavaan puuhun. Näimme sen vielä uudestaan pari kertaa, mutta lähinnä vilaukselta. Yritin tietenkin napata myös kuvan siitä, mutta eihän se oikein onnistunut.

Retkemme oli siis jo pelastettu, kun ei tarvinnut täysin ilman havaintoja olla. Kun pitkospuut sitten johtivat kaislikon keskelle, niin sanoin rakkaalleni että täällähän saattaa kipitellä sisiliskoja pitkospuiden päällä. Eikä aikaakaan, kun jo ensimmäinen sisilisko vilisti jalkojemme juuresta. Kyllä ne on vikkeliä. Näimme loppujen lopuksi useaankin kertaan niitä vilistävän, mutta kuvaan emme ehtineet saada yhtään.

Kaislikon keskellä oli lintupiilo, josta ajattelimme pääsevämme näkemään sorsia. Piilon edusta oli kuitenkin kaislikoitunut niin pahasti ettei sieltä nähnyt oikein mitään. Sudenkorentoja kyllä lensi paljon. Ja isoja sellaisia. Kauniisti kimmelsivät auringon paisteessa. Juuri kun seurasin yhtä sudenkorentoa niin huomasin kaukana taivaalla jotain lentävän. Ja kyllä. Siellä se kaipaamamme kalasääski lenteli. Voi kyllä se on iso lintu. Valtava siipien kärkiväli. Ja sitten siellä kaarteli vielä toinenkin samanlainen. Kyllä näytti lokit pieniltä niiden rinnalla. Sitä lentelyä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Ja kyllä me tovin sitä ihastelimmekin, kunnes siirryimme sinne toiselle lintutornille.

Siellä emme nähneetkään sitten enää kuin vähän aikaa kalasääsket, kun ne jo lensivät muualle. Erilaisten lintujen ääniä kyllä kuului paljon, mutta emme oikeastaan nähneet kuin jonkun pienen rantalinnun lentelevän kaislikossa. Niitä minä en kyllä tunnista, kun ne on niin samannäköisiä. Joku sirkku tai vastaava se ehkä oli. Ja näimmehän me sieltä lehmiäkin. Kaukana merenrantapelloilla oli ylämaankarjaa laitumella. Suunnittelimme, että joskus täytyy kyllä tulla heti aamusta oikein aikaisin katsomaan, jos näkyisi enemmän elämää.

Poistulomatkalla näimme vielä kyykäärmeen joka luikerteli edestämme karkuun. Tykkään käärmeistä. Ei ne minusta mitenkään inhottavia ole, enkä osaa edes pelätä niitä. Eihän ne tahallaan pure jos niitten antaa olla rauhassa. Muistan kun joskun pienempänä Karstulassa näin käärmeen tiellä niin jäin sitä seuraamaan pitkäksi aikaa. Joku toinen olisi tietenkin lähtenyt heti pois tai tappanut sen. Minä olin kuitenkin ihan haltioissani, kun näin sen kiemurtelevan hietikolla muutaman metrin päässä.

Hyttysiäkin alkoi olla jo poistullessa. Menomatkalla varmaankin tuuli sen verran, että saimme olla ihan rauhassa. Metsässä näimme vielä jonkun pulluraisen vaalean linnun. Saattoi olla että se oli uuttukyyhky, kun niitä pitäisi siellä päin olla. Palokärkeä emme enää nähneet. Lopuksi näimme vielä mustarastaan istuvan polun varrella oksalla. Niin ja olihan auton päällä nokkosperhonen kun tulimme takaisin. Ei se kyllä kyytiin jäänyt.

Reissu oli erittäin antoisa. Siitä riittikin sitten hyvää mieltä koko loppupäiväksi.

Havainnot:
- kalatiira
- 2 kalasääskeä
- sorsia
- lokkeja
- palokärki
- uuttukyyhky?
- pensaskerttu?
- sisiliskoja
- kyy
- sudenkorentoja (ainakin kahta erilaista lajia)
- hyttysiä ja paarmoja :(
- nokkosperhonen