Pitkän tauon jälkeen tännekin jotain kirjoitan. Talvi on ollut hiljaiseloa luontoilun suhteen. Tai näin äkkiseltään ajattelin. Mutta kun tarkemmin miettii niin tuleehan sitä luontoa seurattua. Nimittäin lintulautaa tulee tiirailtua päivittäin. Se on sitten mukavaa puuhaa. Aluksi ajattelin ettei siinä nyt käy kuin vaan tali- ja sinitinttejä, mutta on ne jyvät ja siemenet maistuneet monelle muullekin. Listataanpas tähän vähän vieraitamme:
1. Talitiainen
2. Sinitiainen
3. Hömötiainen
4. Punatulkku
5. Kuusitiainen
6. Töyhtötiainen
7. Urpiainen
8. Orava
9. Harakka
10. Viherpeippo
11. Hiiri
12. Mustarastas
Hieman yllättävää on ollu itselleni se ettei varpusia eikä keltasirkkuja ole näkynyt ollenkaan. Ne olivat niitä yleisimpiä mitä lapsuuteni kodin lintulaudalla Keski-Suomessa kävi. Ja käy yhä. Varsinkin keltasirkkuja on siellä aina todella paljon. Täällä en ole nähnyt yhtään. Ja vaikka olen yrittänyt heitellä kauraakin maahan, kun ne kai siitä tykkäävät. Ehkä se ei sitten kuulu niin tämän seudun linnustoon.
torstai 21. helmikuuta 2013
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Pienoinen pettymys
Iso Koirajärvi, Salamajärven kansallispuisto, Perho, 21.6.2012 iltapäivä
Sää: Pouta, tuulista
Olimme matkalla Keski-Suomeen juhannukseksi ja ajattelimme matkan varrella käydä kiertämässä joku vähän pidempi reitti Salamajärven kansallispuistossa. Viime kesänähän kiersimme siellä Pienen Koirajärven ja silloin jo suunnittelimme, että joskus kyllä kierretään joku pidempi lenkki.
Lähtömme viivästyi kuten aina ja pääsimme Koirasalmelle vasta iltapäivällä. Olimme käyneet syömässäkin niin ei ollut tällä kertaa edes makkaraa mukana.
Aluksi emme meinanneet oikein löytää, että mistä se Ison Koirajärven kiertävä reitti alkaa. Sen halusimme kiertää, kun se olisi sopivan pitkä. 6,2 km. Lopulta löysimme reitin alun ja lähdimme kiertämään sitä. Hauska nimikin reitillä oli: Metsäperäläisen taival.
Polku oli kivistä ja vähän tympeää kävellä, kun sai koko ajan olla tarkkana mihin astuu. Ei oikein pystynyt samalla ihailemaan maisemia. Järvi oli kuitenkin kaunis. Niinhän järvet aina. Ja onneksi välillä oli pieniä pätkiä pitkospuitakin.
Pitkospuut menivät pienen puron yli ja siihen pysähdyimme vähäksi aikaa seuraamaan purossa vilistäviä pikkukaloja. Oli niin kirkasta vettä että näki hyvin, kun ne siellä polskivat. Ja näimmepä järven selälläkin uivan kaksi kuikkaa. Onneksi otimme kiikarit mukaan.
Mutta vaikka keli oli hyvä ja järvi kaunis niin jotenkin reitti oli pienoinen pettymis. Ehkä odotimme jotain hienompaa, kun kuitenkin kansallispuistosta on kyse ja aikaisemmat puistot on olleet niin hienoja.
Reilussa puolessa välissä reittiä oli hieno kota, jossa söimme hieman karkkia ja levähdimme. Loppumatka menikin sitten melkein vaan odottaessa, että jokohan reitti kohta loppuu.
Onneksi näimme kuitenkin jonkun kivan sorsan nukkumassa kivellä. Ei tahtonut millään saada selvää että mikä otus siinä on. Se kuitenki heräsi ja lähti uiskentelemaan niin selvisi että joku ihan perus sorsahan se.
Kaiken kaikkiaan siis pienoinen pettymys, mutta nytpä on sekin nähty. Seuraavalla kerralla jos Salamajärven kansallispuistoon tulemme, niin kierretään kyllä joku lenkki missä on suotakin. Tässä kun ei ollut muuta kuin järvi. Kaipaamme enemmän vaihtelevampaa maisemaa.
Ai niin. Säikähdimme reitillä kyllä kovasti, kun joku metsäkanalintu lähti lentoon. Näkemään emme päässeet, mutta kyllä ne vaan pitää kovaa meteliä lentoon lähtiessä.
Havainnot:
-kuikka
-lokki
-sorsa
-västäräkki
-hyttynen
Sää: Pouta, tuulista
Olimme matkalla Keski-Suomeen juhannukseksi ja ajattelimme matkan varrella käydä kiertämässä joku vähän pidempi reitti Salamajärven kansallispuistossa. Viime kesänähän kiersimme siellä Pienen Koirajärven ja silloin jo suunnittelimme, että joskus kyllä kierretään joku pidempi lenkki.
Lähtömme viivästyi kuten aina ja pääsimme Koirasalmelle vasta iltapäivällä. Olimme käyneet syömässäkin niin ei ollut tällä kertaa edes makkaraa mukana.
Aluksi emme meinanneet oikein löytää, että mistä se Ison Koirajärven kiertävä reitti alkaa. Sen halusimme kiertää, kun se olisi sopivan pitkä. 6,2 km. Lopulta löysimme reitin alun ja lähdimme kiertämään sitä. Hauska nimikin reitillä oli: Metsäperäläisen taival.
Polku oli kivistä ja vähän tympeää kävellä, kun sai koko ajan olla tarkkana mihin astuu. Ei oikein pystynyt samalla ihailemaan maisemia. Järvi oli kuitenkin kaunis. Niinhän järvet aina. Ja onneksi välillä oli pieniä pätkiä pitkospuitakin.
Pitkospuut menivät pienen puron yli ja siihen pysähdyimme vähäksi aikaa seuraamaan purossa vilistäviä pikkukaloja. Oli niin kirkasta vettä että näki hyvin, kun ne siellä polskivat. Ja näimmepä järven selälläkin uivan kaksi kuikkaa. Onneksi otimme kiikarit mukaan.
Mutta vaikka keli oli hyvä ja järvi kaunis niin jotenkin reitti oli pienoinen pettymis. Ehkä odotimme jotain hienompaa, kun kuitenkin kansallispuistosta on kyse ja aikaisemmat puistot on olleet niin hienoja.
Reilussa puolessa välissä reittiä oli hieno kota, jossa söimme hieman karkkia ja levähdimme. Loppumatka menikin sitten melkein vaan odottaessa, että jokohan reitti kohta loppuu.
Onneksi näimme kuitenkin jonkun kivan sorsan nukkumassa kivellä. Ei tahtonut millään saada selvää että mikä otus siinä on. Se kuitenki heräsi ja lähti uiskentelemaan niin selvisi että joku ihan perus sorsahan se.
Kaiken kaikkiaan siis pienoinen pettymys, mutta nytpä on sekin nähty. Seuraavalla kerralla jos Salamajärven kansallispuistoon tulemme, niin kierretään kyllä joku lenkki missä on suotakin. Tässä kun ei ollut muuta kuin järvi. Kaipaamme enemmän vaihtelevampaa maisemaa.
Ai niin. Säikähdimme reitillä kyllä kovasti, kun joku metsäkanalintu lähti lentoon. Näkemään emme päässeet, mutta kyllä ne vaan pitää kovaa meteliä lentoon lähtiessä.
Havainnot:
-kuikka
-lokki
-sorsa
-västäräkki
-hyttynen
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Vuoden ensimmäinen
Laajalahti, Kokkola 12.3.2012 klo 15.00-17.00.
Sää: Tuulista. Muutama aste lämpimän puolella.
Tänä vuonna ei olla vielä oikein ehditty luontoon. Viikko sitten maanantaina kuitenkin päätimme ihan hetken mielijohteesta lähteä Laajalahteen. Siitä kun alkaa muodostua meille jo vakio paikka luontoretkeillä.
Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hämmästelimme miten nopeasti sitä onkin päivän pituus kasvanut. Tietää että kesä on tulossa. Kevät on mahtavaa aikaa.
Kävelimme luontopolkua kaislikon laitaan asti ja siellä tuuli tuiversi niin kovasti ettei tehnyt mieli lähteä pidemmälle. Ja kun polkukaan ei parhaassa mahdollisessa kunnossa ollut, kun oli vielä niin paljon lunta. Jo menomatkalla näimme palokärjen. Kaunis lintu. Kuviakin yritin saada, ja jotain ehkä sainkin vangittua kameran muistiin. Muidenkin lintujen ääniä kuului paljon. Ja sitten näimmekin pari todella pientä lintua. Lintujen ulkomuoto jotenkin oli erikoinen. Väriltään linnut olivat ruskeita ja ne hyppelehtivät puiden rungosta toiseen. Ja kiipeilivät runkoa pitkin ylös.
Olisi tietenkin pitänyt tunnistaa linnut, mutta ei vaan tullut mieleen. Koetin sitten lintukirjoista ja netistä etsiä tuntomerkkejä vastaavaa lintua. En löytänyt. Kaikki oli liian isoja tai väärän värisiä. Sitten keksin. Laitoin facebookkiin kuvan linnusta ja ei mennyt kauaa, kun se sieltä tunnistettiin puukiipijäksi. Tietenkin. Ei epäilystäkään. Sehän se oli. Olin jotenkin hypännyt yli puukiipijän kohdan lintukirjassa, kun kuvittelin sen olevan liian iso. Mutta sehän onkin oikeasti pieni lintu. Aina sitä oppii jotakin.
Oli kaikin puolin rauhoittava ja mukava pieni luontoretki.
Havainnot:
-palokärki
-puukiipijä
-talitiainen
Sää: Tuulista. Muutama aste lämpimän puolella.
Tänä vuonna ei olla vielä oikein ehditty luontoon. Viikko sitten maanantaina kuitenkin päätimme ihan hetken mielijohteesta lähteä Laajalahteen. Siitä kun alkaa muodostua meille jo vakio paikka luontoretkeillä.
Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hämmästelimme miten nopeasti sitä onkin päivän pituus kasvanut. Tietää että kesä on tulossa. Kevät on mahtavaa aikaa.
 |
| Puukiipijä |
Olisi tietenkin pitänyt tunnistaa linnut, mutta ei vaan tullut mieleen. Koetin sitten lintukirjoista ja netistä etsiä tuntomerkkejä vastaavaa lintua. En löytänyt. Kaikki oli liian isoja tai väärän värisiä. Sitten keksin. Laitoin facebookkiin kuvan linnusta ja ei mennyt kauaa, kun se sieltä tunnistettiin puukiipijäksi. Tietenkin. Ei epäilystäkään. Sehän se oli. Olin jotenkin hypännyt yli puukiipijän kohdan lintukirjassa, kun kuvittelin sen olevan liian iso. Mutta sehän onkin oikeasti pieni lintu. Aina sitä oppii jotakin.
Oli kaikin puolin rauhoittava ja mukava pieni luontoretki.
Havainnot:
-palokärki
-puukiipijä
-talitiainen
torstai 5. tammikuuta 2012
Vuoden 2012 havainnot
Pitkän tauon jälkeen tännekin kirjoitan. Syksyltä jäi jonkun verran reissuja kirjoittamatta, mutta ne saa nyt jäädä, kun ei niistä enää oikein muista mitään. Aloitaan nyt vuosi puhtaalta pöydältä.
Ajattelinkin nyt kirjoittaa listaa vuoden mittaan tekemistäni luontohavannoista. Siis lintu-, eläin-, kala-, ötökkä- ja mitä havaintoja nyt keksinkin. Jos vaan muistaisin päivittää tätä listaa ahkerasti, niin olisi sitten vuoden päästä hauska katsoa mitä kaikkea sitä on vuoden aikana nähnyt. Lista alkaa hieman köyhästi, kun eipä sitä näin talvella paljon elukoita näe. Ainakaan näin kaupungissa.
1. Varis
2. Harakka
3. Naakka
4. Sinisorsa
5. Punatulkku
6. Jänis
7. Pulu
8. Tilhi
9. Talitiainen
10. Orava
11. Viherpeippo
12. Keltasirkku
13. Sinitiainen
14. Varpunen
15. Hömötiainen
16. Mustarastas
17. Joutsen
18. Puukiipijä
19. Palokärki
20. Närhi
21. Hämähäkki
22. Pyy
23. Fasaani
24. Töyhtöhyyppä
25. Haukka (en tiedä mikä)
26. Kalalokki
27. Metsäpeura
28. Kurki
29. Kanadanhanhi
30. Naurulokki
31. Peippo
32. Punarinta
33. Lehtokurppa
34. Västäräkki
35. Keltavästäräkki
36. Sepelkyyhky
37. Kuovi
38. Telkkä
39. Kettu
40. Räkättirastas
41. Hyttynen
42. Nokkosperhonen
43. Korppi
44. Mustavaris
45. Kaaliperhonen
47. Ampiainen
48. Kirjosieppo
49. Meriharakka
50. Laulurastas
51. Etana
52. Kalasääski
53. Piekana
54. Ritariperhonen
55. Suopöllö
Ajattelinkin nyt kirjoittaa listaa vuoden mittaan tekemistäni luontohavannoista. Siis lintu-, eläin-, kala-, ötökkä- ja mitä havaintoja nyt keksinkin. Jos vaan muistaisin päivittää tätä listaa ahkerasti, niin olisi sitten vuoden päästä hauska katsoa mitä kaikkea sitä on vuoden aikana nähnyt. Lista alkaa hieman köyhästi, kun eipä sitä näin talvella paljon elukoita näe. Ainakaan näin kaupungissa.
1. Varis
2. Harakka
3. Naakka
4. Sinisorsa
5. Punatulkku
6. Jänis
7. Pulu
8. Tilhi
9. Talitiainen
10. Orava
11. Viherpeippo
12. Keltasirkku
13. Sinitiainen
14. Varpunen
15. Hömötiainen
16. Mustarastas
17. Joutsen
18. Puukiipijä
19. Palokärki
20. Närhi
21. Hämähäkki
22. Pyy
23. Fasaani
24. Töyhtöhyyppä
25. Haukka (en tiedä mikä)
26. Kalalokki
27. Metsäpeura
28. Kurki
29. Kanadanhanhi
30. Naurulokki
31. Peippo
32. Punarinta
33. Lehtokurppa
34. Västäräkki
35. Keltavästäräkki
36. Sepelkyyhky
37. Kuovi
38. Telkkä
39. Kettu
40. Räkättirastas
41. Hyttynen
42. Nokkosperhonen
43. Korppi
44. Mustavaris
45. Kaaliperhonen
47. Ampiainen
48. Kirjosieppo
49. Meriharakka
50. Laulurastas
51. Etana
52. Kalasääski
53. Piekana
54. Ritariperhonen
55. Suopöllö
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Konttainen
Ruka, Kuusamo. 28.9.2011 klo 19.00-20.00. Sää: Pouta.
Kun olimme kävelleet itsemme väsyksiin Oulangan suunnitelmissa oli mennä suoraan vaan mökille ja saunaan. Vaimoni kuitenkin mainitsi, että melkein matkan varrella on joku tunturi nimeltään Konttainen. Ja sen viereen pääsee autolla. No päätimme käydä katsomassa, että kuinka pitkästi siitä on kiivetä tunturin päälle.
Aluksi ei näkynyt koko tunturia, mutta sitten yhden mutkan jälkeen se jo kohosikin edessämme. Ja olipas se korkea ja iso. Ajoimme tunturin juurelle parkkipaikalle ja katsoimme opasteista että kuinka pitkästi sinne laelle on. No kyltti näytti muistaakseni vain että 900m. Ei siis matka eikä mikään. Ja vaikka olimme poikki jo valmiiksi niin päätimme kiivetä katsomaan maisemia.
Ja kiivetä siinä saikin. Tuntui että aina vain polku jatkui ylemmäs ja ylemmäs. Mutta jaksoimme kuitenkin nousta ylös asti. Ja kyllä kannatti.
Maisemat oli upeat. Sieltä näkyi todella pitkälle. Joutsenien nousua järvestä pääsimme seuraamaan yläpuolelta. Ja miten pieneltä kaikki näyttikin. Tilhiä lenteli tunturin laelle ja niistä yritin saada kuvia. Jokunen taisi jopa ehkä onnistuakin.
Poroja ja hirviä yritimme tähyillä, mutta ei niitä näkynyt. Joskus aamulla, kun aurinko on nousemassa, niin voisi nähdäkin jotain. Nyt olimme hieman liian myöhäisellä liikkeellä. Ei se kuitenkaan haitannut, kun maisemat olivat niin kauniit. Kyllä Suomessa näyttäisi metsää riittävän.
Havainnot:
-joutsenia
-tilhiä
Kun olimme kävelleet itsemme väsyksiin Oulangan suunnitelmissa oli mennä suoraan vaan mökille ja saunaan. Vaimoni kuitenkin mainitsi, että melkein matkan varrella on joku tunturi nimeltään Konttainen. Ja sen viereen pääsee autolla. No päätimme käydä katsomassa, että kuinka pitkästi siitä on kiivetä tunturin päälle.
Aluksi ei näkynyt koko tunturia, mutta sitten yhden mutkan jälkeen se jo kohosikin edessämme. Ja olipas se korkea ja iso. Ajoimme tunturin juurelle parkkipaikalle ja katsoimme opasteista että kuinka pitkästi sinne laelle on. No kyltti näytti muistaakseni vain että 900m. Ei siis matka eikä mikään. Ja vaikka olimme poikki jo valmiiksi niin päätimme kiivetä katsomaan maisemia.
Ja kiivetä siinä saikin. Tuntui että aina vain polku jatkui ylemmäs ja ylemmäs. Mutta jaksoimme kuitenkin nousta ylös asti. Ja kyllä kannatti.
Maisemat oli upeat. Sieltä näkyi todella pitkälle. Joutsenien nousua järvestä pääsimme seuraamaan yläpuolelta. Ja miten pieneltä kaikki näyttikin. Tilhiä lenteli tunturin laelle ja niistä yritin saada kuvia. Jokunen taisi jopa ehkä onnistuakin.
Poroja ja hirviä yritimme tähyillä, mutta ei niitä näkynyt. Joskus aamulla, kun aurinko on nousemassa, niin voisi nähdäkin jotain. Nyt olimme hieman liian myöhäisellä liikkeellä. Ei se kuitenkaan haitannut, kun maisemat olivat niin kauniit. Kyllä Suomessa näyttäisi metsää riittävän.
Havainnot:
-joutsenia
-tilhiä
perjantai 21. lokakuuta 2011
Oulangan kanjonin päiväreitti
Oulanka, Kuusamo 28.09.2011 klo 11:00-17:00. Sää: Auringonpaistetta ja pilvistä.
Yhtenä tavoitteena häälomallemme oli että käymme kiertämässä jonkun luontopolun. Aikamme tutkailtuamme esitteitä päädyimme Oulangan kanjonin päiväreittiin. Se vaikutti näkemisen arvoiselta reitiltä. Ja emme kyllä pettyneet.
Aamulla pakkasimme hyvät eväät tietenkin mukaan. Ikäväksemme otimme tosin vain puoli litraa juomavettä mukaan, joten sitä pitä vähän säästellä. Reitille oli mökiltämme melko pitkästi, mutta opasteet oli hyvät. Reitti alkoi vaatimattomalta kohdalta keskeltä metsää. Kiersimme reitin väärinpäin, koska silloin lammen rannassa oleva nuotiopaikka on lähempänä loppua.
Reitti on 6 km pitkä ja se menee osaltaan pitkin Karhunkierrosta. Reitin varrella on myös yksi riippusilta, jonka halusin ehdottomasti nähdä, kun en ole koskaan sellaista pitkin ylittänyt jokea.
Alkureitti kulki metsän siimeksessä pitkin metsäautotietä. Aika pian kuitenkin reitti kulki autiotuvan pihaan ja siitä lähti riippusilta toiselle puolelle jokea. Se vähän poikkesi reitistä, mutta kuljimme kuitenkin sillan yli ja kiipesimme mäen päälle. Portaiden jälkeen olimme kyllä jo aivan poikki, ja levähdimmekin hetken mäen päällä. Sieltä näimme jo mahtavat maisemat. Joki kulki alla komeassa kanjonissa. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilvien takaa.
Kun sitten jatkoimme varsinaista reittiä, niin taas jouduimme kiipeämään portaita pitkin. Huonon kuntomme takia se tuntui vievän voimat ja pysähtelimmekin paljon. Reitti nousi koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Käpytikat olivat seuranamme melkein koko reitin ajan ja niistä epätoivoisesti yritin saada kuvaa uudella kamerallamme.
Lopulta tulimme reitin pääpisteeseen eli itse Oulangan kanjonille. Näkymä oli henkeäsalpaava. Ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Teki mieli jäädä vain sinne ihailemaan jylhää luontoa.
Nälkä kuitenkin ajoi meitä jatkamaan matkaa. Mäen alla olikin kirkasvetinen lampi ja sen rannalla nuotiopaikka. Vaikka vähän alkoi satamaan vettä niin se ei meitä haitannut. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvia. Elämä hymyili meille.
Loppumatkalla maisemat olivat yhä hienoja. Ja mikä parasta pääsin nyt ensimmäistä kertaa näkemään kuukkeleita. Se on lintu jonka olen aina halunnut nähdä. Ainakin sen jälkeen kun kuulin jonkun iskelmälaulun jossa laulettiin: "Kuukkelista saat sä kelpo ystävän..." Kuusamon kuukkelit olivat harmi kyllä niin vikkeliä että niistä en saanut kuvaa napattua.
Reitti oli erittäin antoisa ja kasvatti vain nälkää kulkea lisää luonnossa.
Havainnot:
-käpytikka
-kuukkeli
-kalat hyppelivät lammessa
Yhtenä tavoitteena häälomallemme oli että käymme kiertämässä jonkun luontopolun. Aikamme tutkailtuamme esitteitä päädyimme Oulangan kanjonin päiväreittiin. Se vaikutti näkemisen arvoiselta reitiltä. Ja emme kyllä pettyneet.
Aamulla pakkasimme hyvät eväät tietenkin mukaan. Ikäväksemme otimme tosin vain puoli litraa juomavettä mukaan, joten sitä pitä vähän säästellä. Reitille oli mökiltämme melko pitkästi, mutta opasteet oli hyvät. Reitti alkoi vaatimattomalta kohdalta keskeltä metsää. Kiersimme reitin väärinpäin, koska silloin lammen rannassa oleva nuotiopaikka on lähempänä loppua.
Reitti on 6 km pitkä ja se menee osaltaan pitkin Karhunkierrosta. Reitin varrella on myös yksi riippusilta, jonka halusin ehdottomasti nähdä, kun en ole koskaan sellaista pitkin ylittänyt jokea.
Alkureitti kulki metsän siimeksessä pitkin metsäautotietä. Aika pian kuitenkin reitti kulki autiotuvan pihaan ja siitä lähti riippusilta toiselle puolelle jokea. Se vähän poikkesi reitistä, mutta kuljimme kuitenkin sillan yli ja kiipesimme mäen päälle. Portaiden jälkeen olimme kyllä jo aivan poikki, ja levähdimmekin hetken mäen päällä. Sieltä näimme jo mahtavat maisemat. Joki kulki alla komeassa kanjonissa. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilvien takaa.
Kun sitten jatkoimme varsinaista reittiä, niin taas jouduimme kiipeämään portaita pitkin. Huonon kuntomme takia se tuntui vievän voimat ja pysähtelimmekin paljon. Reitti nousi koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Käpytikat olivat seuranamme melkein koko reitin ajan ja niistä epätoivoisesti yritin saada kuvaa uudella kamerallamme.
Lopulta tulimme reitin pääpisteeseen eli itse Oulangan kanjonille. Näkymä oli henkeäsalpaava. Ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Teki mieli jäädä vain sinne ihailemaan jylhää luontoa.
Nälkä kuitenkin ajoi meitä jatkamaan matkaa. Mäen alla olikin kirkasvetinen lampi ja sen rannalla nuotiopaikka. Vaikka vähän alkoi satamaan vettä niin se ei meitä haitannut. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvia. Elämä hymyili meille.
Loppumatkalla maisemat olivat yhä hienoja. Ja mikä parasta pääsin nyt ensimmäistä kertaa näkemään kuukkeleita. Se on lintu jonka olen aina halunnut nähdä. Ainakin sen jälkeen kun kuulin jonkun iskelmälaulun jossa laulettiin: "Kuukkelista saat sä kelpo ystävän..." Kuusamon kuukkelit olivat harmi kyllä niin vikkeliä että niistä en saanut kuvaa napattua.
Reitti oli erittäin antoisa ja kasvatti vain nälkää kulkea lisää luonnossa.
Havainnot:
-käpytikka
-kuukkeli
-kalat hyppelivät lammessa
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Honeyweek
Kuusamo, 25.9.2011 - 1.10.2011
Lähdimme häiden jälkeisenä päivänä kohti Kuusamo viettämään häälomaa. Halusimme nimenomaan jonnekin luonnon läheisyyteen ja rauhaan. Kuusamo vaikutti lupaavalta paikalta. Sieltä sitten vuokrasimme mökin.
Jo matkalla saimme kokoa Kuusamon luonnonläheisyyden kun ajoimme Penttilänvaarantietä, joka on sellainen hieman pienempi tie. Oli jo hämärää ja pitkä ajomatka takana. Yhtäkkiä säikähdimme kun tien yli pinkaisi hirvi. Onneksi kuitenkin sen verran kaukana ettei törmäysvaaraa ollut. Hieno eläinhän se kyllä oli.
Juuri kun hirvestä oli toivuttu niin tien poskesta nousi ilmaan todennäköisesti tunturipöllö. Valkoinen ja iso se ainakin oli. Kyllä muuten säikähdimme.
Ja siitä tovin päästä näimme vielä jäniksen joka hetken matkaa loikki auton valokeilassa.
Ensimmäisenä päivänä kun kävimme kaupassa niin näimme jonkun ison linnun lentävä korkealla taivaalla. Se oli niin korkealla ettei sitä oikein pystynyt tunnistamaan. Epäilimme josko kyseessä olisi ollut kotka. Ei se ainakaan haukalta vaikuttanut lentotyylinsä perusteella ja isompikin se oli.
Teeriä näimme myös useaan kertaan. Ja joku eläin juoksi tien yli. Äkkiseltään se näytti ahmalta, mutta vaikea mennä sanomaan kun ei kunnolla nähnyt.
Kuusamo hurmasi siis jo ensimetreiltä.
Havainnot:
-hirvi
-tunturipöllö
-jänis (ja toinen yliajettuna)
-kuukkeleita
-poroja
-teeriä
-ahma?
-kotka?
-joutsenia
-tilhiä
-käpytikkoja
-hiiri
Lähdimme häiden jälkeisenä päivänä kohti Kuusamo viettämään häälomaa. Halusimme nimenomaan jonnekin luonnon läheisyyteen ja rauhaan. Kuusamo vaikutti lupaavalta paikalta. Sieltä sitten vuokrasimme mökin.
Jo matkalla saimme kokoa Kuusamon luonnonläheisyyden kun ajoimme Penttilänvaarantietä, joka on sellainen hieman pienempi tie. Oli jo hämärää ja pitkä ajomatka takana. Yhtäkkiä säikähdimme kun tien yli pinkaisi hirvi. Onneksi kuitenkin sen verran kaukana ettei törmäysvaaraa ollut. Hieno eläinhän se kyllä oli.
Juuri kun hirvestä oli toivuttu niin tien poskesta nousi ilmaan todennäköisesti tunturipöllö. Valkoinen ja iso se ainakin oli. Kyllä muuten säikähdimme.
Ja siitä tovin päästä näimme vielä jäniksen joka hetken matkaa loikki auton valokeilassa.
Ensimmäisenä päivänä kun kävimme kaupassa niin näimme jonkun ison linnun lentävä korkealla taivaalla. Se oli niin korkealla ettei sitä oikein pystynyt tunnistamaan. Epäilimme josko kyseessä olisi ollut kotka. Ei se ainakaan haukalta vaikuttanut lentotyylinsä perusteella ja isompikin se oli.
Teeriä näimme myös useaan kertaan. Ja joku eläin juoksi tien yli. Äkkiseltään se näytti ahmalta, mutta vaikea mennä sanomaan kun ei kunnolla nähnyt.
Kuusamo hurmasi siis jo ensimetreiltä.
Havainnot:
-hirvi
-tunturipöllö
-jänis (ja toinen yliajettuna)
-kuukkeleita
-poroja
-teeriä
-ahma?
-kotka?
-joutsenia
-tilhiä
-käpytikkoja
-hiiri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)