Päivällä päiväjärvellä

Päiväjärvi, Kokkola 9.4.2013 klo 14:00-16:00. Sää: Auringonpaistetta. Lämmintä +2 astetta.

Tänään lähdimme pienelle päiväretkelle. Aluksi suunnittelimme, että olisimme lähteneet jo aamuvarhaisella jos olisi vaikka sattunut näkemään teeren soidinta. No eihän me jaksettu nousta ja kun yöllä oli niin kylmäkin.

Lähdimme kuitenkin aurinkoisen päivän kunniaksi Päiväjärven laavulle paistamaan makkaraa. Pakkasimme eväät ja otimme kuivia puita mukaan varmistaaksemme nuotion onnistumisen. Sytykkeiksi otimme ennenkin hyviksi todettuja kuivia mandariininkuoria. Kaikki alkoi siis hyvin.

Reissu meinasi tosin kaatua jo ennen kuin pääsimme autosta ulos. Peruuttelin erittäin taidokkaasti, mutta kun takaikkuna oli niin likainen niin piti avata ovi ja kurkistaa siitä minne se auto peruuntuu. No enpä huomannut lumikinosta ja ovihan siinä meinasi irti lähteä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, eikä mitään tainnut oikeasti mennä rikki.

Järvellä oli kaunista niin kuin aina. Laavulle päästyämme kiitimme onneamme kun tajusimme ottaa puita mukaan. Eihän siellä ollut nimittäin yhtään halkoa. Tulet sytytimme ja paistelimme makkaraa. Ja nautimme auringosta. En muista milloin viimeksi olisin ollut ulkona niin ettei ole mistään paikasta kylmä. Makkarat maistui (ja lisäksi eväänä olleet pizzan palat). Ja lapsuuden retketkin tuli mieleen, kun joimme termarista kahvia ja söimme korvapuusteja. Kyllä ulkoilmassa ruoka ja juoma maistuukin niin paljon paremmalta.

Havaintoja emme paljon tehneet. Variksia vain lensi järven yllä. Ihanaa kun tulee kevät ja kesä.

Havainnot:
-variksia
-lokkeja

Villen päivänä Harrbådassa

Harrbåda, Kokkola 6.4.2013 klo n. 10.00-12.00 Sää: Pouta. Auringonpaistetta. Pakkasta -5 astetta.

Pitkästä aikaa päätimme lähteä käymään lintutornilla. Mietimme aluksi että kumpaan menisimme, Harrbådaan vai Laajalahteen. Päädyimme Harrbådaan, koska sinne pääsee ehkä paremmin. Harmiksemme päivästä ei tullutkaan keväisen lämmin niin kuin odotimme joten kylmä meinasi tulla. Oli kuitenkin kaunista ja kirkasta. Kyllä meri on lumisenakin kaunis. Paljon ei kyllä eläimiä tai lintuja päästy näkemään. Ihmisiä kyllä oli lauantaipäivä kerännyt jäälle ja näkyipä siellä joku olevan autollakin liikkeellä.

Kävimme kahdella eri lintutornilla. Ensiksi Harrbådan päässä, mutta siellä ei näkynyt kuin pari varista. Lokit kyllä huusivat jossain kauempana. Toisella lintutornilla (Rummelö) lensi heti ylitsemme kolme joutsenta. Siinäpä ne melkein oli huikeat luontohavainnot tällä kertaa.

Havainnot:
-varis
-joutsen
-talitiainen

.

Oulun yliopiston eläinmuseo

Kävimme Oulun Edenissä kylpylälomalla ja samalla reissulla päätimme tutustua Oulun ylipistolla sijaitsevaan eläinmuseoon. Navigaattoriin vain osoite ja menoksi. Yliopisto löytyi hyvin, mutta sitä museota sai sen valtavan rakennuksen sisältä hetken aikaa hakea. Kyllähän se sieltä löytyi ja ei ollut kyllä pettymys. Kyllä siellä riitti täytettyjä eläimiä. Suomen eläimistä ja linnuista ei varmastikaan montaa jäänyt puuttumaan. Esillepano oli myös hienoa. Oli jos monennäköistä kuvaelmaa ja nyt oli näyttelyn aiheena eläinten talvi. Täytettyjä eläimiä tutkiessa sitä hahmottaa niin eritavalla eläinten koot kuin kirjasta opiskelemalla. Se on niin konkreettista. Esimerkiksi suokukkoa olen jotenkin aina pitänyt isompana lintuna.


Ja oli siellä näyttelyssä mielenkiintoisia vähän erikoisempiakin otuksia. Ulkomaisia eläimiä apinoista tursaisiin ja jos minkä laista hyönteistä ja hämähäkkyräistä. Eläinten luurangot oli myös mielenkiintoisia. Kuin suoraan jostain kauhu- tai fantasiaelokuvasta. Mielenkiintoisia oli myös muutamat kallot esihistoriallisista eläimistä (ja ihmisistä), kuten sapellihammaskissasta ja luolakarhusta. Ja sitten vielä epämuodostuneet tai värimuunnokselliset eläimet. Keltainen ahven, valkoinen harakka, kahdeksanjalkainen lammas, nelijalkainen tipu...

Suosittelen kyllä kaikille käyntiä tuonne. Maksuna näytti toimivan omatunnon mukaan 3€ lippaaseen ja mielellään sen kyllä maksaa.

Kevätseuranta

Pitkästä aikaa taas tännekin kirjoittelen vaikka melko vähäistä luonnon ihmetteleminen on viime aikoina ollutkin. Aloitimme kuitenkin kevätseurannan jääkaapin oveen. Kevät taitaa tosin olla tänä vuonna myöhemmässä kuin yleensä tai sitten se vain tuntuu siltä. Tässä on tämänhetkiset havainnot:

21.3 Pajunkissoja
4.4 Lokkeja
5.4 Joutsenia
7.4 Mustarastas
15.4 Töyhtöhyyppä
16.4 Sorsia, kurkia
18.4 Peippo
19.4 Västäräkki
20.4 Punarinta

Lintulaudan asukit

Pitkän tauon jälkeen tännekin jotain kirjoitan. Talvi on ollut hiljaiseloa luontoilun suhteen. Tai näin äkkiseltään ajattelin. Mutta kun tarkemmin miettii niin tuleehan sitä luontoa seurattua. Nimittäin lintulautaa tulee tiirailtua päivittäin. Se on sitten mukavaa puuhaa. Aluksi ajattelin ettei siinä nyt käy kuin vaan tali- ja sinitinttejä, mutta on ne jyvät ja siemenet maistuneet monelle muullekin. Listataanpas tähän vähän vieraitamme:

1. Talitiainen
2. Sinitiainen
3. Hömötiainen
4. Punatulkku
5. Kuusitiainen
6. Töyhtötiainen
7. Urpiainen
8. Orava
9. Harakka
10. Viherpeippo
11. Hiiri
12. Mustarastas

Hieman yllättävää on ollu itselleni se ettei varpusia eikä keltasirkkuja ole näkynyt ollenkaan. Ne olivat niitä yleisimpiä mitä lapsuuteni kodin lintulaudalla Keski-Suomessa kävi. Ja käy yhä. Varsinkin keltasirkkuja on siellä aina todella paljon. Täällä en ole nähnyt yhtään. Ja vaikka olen yrittänyt heitellä kauraakin maahan, kun ne kai siitä tykkäävät. Ehkä se ei sitten kuulu niin tämän seudun linnustoon.

Pienoinen pettymys

Iso Koirajärvi, Salamajärven kansallispuisto, Perho, 21.6.2012 iltapäivä
Sää: Pouta, tuulista

Olimme matkalla Keski-Suomeen juhannukseksi ja ajattelimme matkan varrella käydä kiertämässä joku vähän pidempi reitti Salamajärven kansallispuistossa. Viime kesänähän kiersimme siellä Pienen Koirajärven ja silloin jo suunnittelimme, että joskus kyllä kierretään joku pidempi lenkki.

Lähtömme viivästyi kuten aina ja pääsimme Koirasalmelle vasta iltapäivällä. Olimme käyneet syömässäkin niin ei ollut tällä kertaa edes makkaraa mukana.

Aluksi emme meinanneet oikein löytää, että mistä se Ison Koirajärven kiertävä reitti alkaa. Sen halusimme kiertää, kun se olisi sopivan pitkä. 6,2 km. Lopulta löysimme reitin alun ja lähdimme kiertämään sitä. Hauska nimikin reitillä oli: Metsäperäläisen taival.

Polku oli kivistä ja vähän tympeää kävellä, kun sai koko ajan olla tarkkana mihin astuu. Ei oikein pystynyt samalla ihailemaan maisemia. Järvi oli kuitenkin kaunis. Niinhän järvet aina. Ja onneksi välillä oli pieniä pätkiä pitkospuitakin.

Pitkospuut menivät pienen puron yli ja siihen pysähdyimme vähäksi aikaa seuraamaan purossa vilistäviä pikkukaloja. Oli niin kirkasta vettä että näki hyvin, kun ne siellä polskivat.  Ja näimmepä järven selälläkin uivan kaksi kuikkaa. Onneksi otimme kiikarit mukaan.

Mutta vaikka keli oli hyvä ja järvi kaunis niin jotenkin reitti oli pienoinen pettymis. Ehkä odotimme jotain hienompaa, kun kuitenkin kansallispuistosta on kyse ja aikaisemmat puistot on olleet niin hienoja.

Reilussa puolessa välissä reittiä oli hieno kota, jossa söimme hieman karkkia ja levähdimme. Loppumatka menikin sitten melkein vaan odottaessa, että jokohan reitti kohta loppuu.

Onneksi näimme kuitenkin jonkun kivan sorsan nukkumassa kivellä. Ei tahtonut millään saada selvää että mikä otus siinä on. Se kuitenki heräsi ja lähti uiskentelemaan niin selvisi että joku ihan perus sorsahan se.

Kaiken kaikkiaan siis pienoinen pettymys, mutta nytpä on sekin nähty. Seuraavalla kerralla jos Salamajärven kansallispuistoon tulemme, niin kierretään kyllä joku lenkki missä on suotakin. Tässä kun ei ollut muuta kuin järvi. Kaipaamme enemmän vaihtelevampaa maisemaa.

Ai niin. Säikähdimme reitillä kyllä kovasti, kun joku metsäkanalintu lähti lentoon. Näkemään emme päässeet, mutta kyllä ne vaan pitää kovaa meteliä lentoon lähtiessä.

Havainnot:

-kuikka
-lokki
-sorsa
-västäräkki
-hyttynen

Vuoden ensimmäinen

Laajalahti, Kokkola 12.3.2012 klo 15.00-17.00.
Sää: Tuulista. Muutama aste lämpimän puolella.

Tänä vuonna ei olla vielä oikein ehditty luontoon. Viikko sitten maanantaina kuitenkin päätimme ihan hetken mielijohteesta lähteä Laajalahteen. Siitä kun alkaa muodostua meille jo vakio paikka luontoretkeillä.

Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hämmästelimme miten nopeasti sitä onkin päivän pituus kasvanut. Tietää että kesä on tulossa. Kevät on mahtavaa aikaa.

Puukiipijä

Kävelimme luontopolkua kaislikon laitaan asti ja siellä tuuli tuiversi niin kovasti ettei tehnyt mieli lähteä pidemmälle. Ja kun polkukaan ei parhaassa mahdollisessa kunnossa ollut, kun oli vielä niin paljon lunta. Jo menomatkalla näimme palokärjen. Kaunis lintu. Kuviakin yritin saada, ja jotain ehkä sainkin vangittua kameran muistiin. Muidenkin lintujen ääniä kuului paljon. Ja sitten näimmekin pari todella pientä lintua. Lintujen ulkomuoto jotenkin oli erikoinen. Väriltään linnut olivat ruskeita ja ne hyppelehtivät puiden rungosta toiseen. Ja kiipeilivät runkoa pitkin ylös.

Olisi tietenkin pitänyt tunnistaa linnut, mutta ei vaan tullut mieleen. Koetin sitten lintukirjoista ja netistä etsiä tuntomerkkejä vastaavaa lintua. En löytänyt. Kaikki oli liian isoja tai väärän värisiä. Sitten keksin. Laitoin facebookkiin kuvan linnusta ja ei mennyt kauaa, kun se sieltä tunnistettiin puukiipijäksi. Tietenkin. Ei epäilystäkään. Sehän se oli. Olin jotenkin hypännyt yli puukiipijän kohdan lintukirjassa, kun kuvittelin sen olevan liian iso. Mutta sehän onkin oikeasti pieni lintu. Aina sitä oppii jotakin.

Oli kaikin puolin rauhoittava ja mukava pieni luontoretki.

Havainnot:
-palokärki
-puukiipijä
-talitiainen

Vuoden 2012 havainnot

Pitkän tauon jälkeen tännekin kirjoitan. Syksyltä jäi jonkun verran reissuja kirjoittamatta, mutta ne saa nyt jäädä, kun ei niistä enää oikein muista mitään. Aloitaan nyt vuosi puhtaalta pöydältä.

Ajattelinkin nyt kirjoittaa listaa vuoden mittaan tekemistäni luontohavannoista. Siis lintu-, eläin-, kala-, ötökkä- ja  mitä havaintoja nyt keksinkin. Jos vaan muistaisin päivittää tätä listaa ahkerasti, niin olisi sitten vuoden päästä hauska katsoa mitä kaikkea sitä on vuoden aikana nähnyt. Lista alkaa hieman köyhästi, kun eipä sitä näin talvella paljon elukoita näe. Ainakaan näin kaupungissa.

1. Varis
2. Harakka
3. Naakka
4. Sinisorsa
5. Punatulkku
6. Jänis
7. Pulu
8. Tilhi
9. Talitiainen
10. Orava
11. Viherpeippo
12. Keltasirkku
13. Sinitiainen
14. Varpunen
15. Hömötiainen
16. Mustarastas
17. Joutsen
18. Puukiipijä
19. Palokärki
20. Närhi
21. Hämähäkki
22. Pyy
23. Fasaani
24. Töyhtöhyyppä
25. Haukka (en tiedä mikä)
26. Kalalokki
27. Metsäpeura
28. Kurki
29. Kanadanhanhi
30. Naurulokki
31. Peippo
32. Punarinta
33. Lehtokurppa
34. Västäräkki
35. Keltavästäräkki
36. Sepelkyyhky
37. Kuovi
38. Telkkä
39. Kettu
40. Räkättirastas
41. Hyttynen
42. Nokkosperhonen
43. Korppi
44. Mustavaris
45. Kaaliperhonen
47. Ampiainen
48. Kirjosieppo
49. Meriharakka
50. Laulurastas
51. Etana
52. Kalasääski
53. Piekana
54. Ritariperhonen
55. Suopöllö

Konttainen

Ruka, Kuusamo. 28.9.2011 klo 19.00-20.00. Sää: Pouta.

Kun olimme kävelleet itsemme väsyksiin Oulangan suunnitelmissa oli mennä suoraan vaan mökille ja saunaan. Vaimoni kuitenkin mainitsi, että melkein matkan varrella on joku tunturi nimeltään Konttainen. Ja sen viereen pääsee autolla. No päätimme käydä katsomassa, että kuinka pitkästi siitä on kiivetä tunturin päälle.

Aluksi ei näkynyt koko tunturia, mutta sitten yhden mutkan jälkeen se jo kohosikin edessämme. Ja olipas se korkea ja iso. Ajoimme tunturin juurelle parkkipaikalle ja katsoimme opasteista että kuinka pitkästi sinne laelle on. No kyltti näytti muistaakseni vain että 900m. Ei siis matka eikä mikään. Ja vaikka olimme poikki jo valmiiksi niin päätimme kiivetä katsomaan maisemia.

Ja kiivetä siinä saikin. Tuntui että aina vain polku jatkui ylemmäs ja ylemmäs. Mutta jaksoimme kuitenkin nousta ylös asti. Ja kyllä kannatti.

Maisemat oli upeat. Sieltä näkyi todella pitkälle. Joutsenien nousua järvestä pääsimme seuraamaan yläpuolelta. Ja miten pieneltä kaikki näyttikin. Tilhiä lenteli tunturin laelle ja niistä yritin saada kuvia. Jokunen taisi jopa ehkä onnistuakin.

Poroja ja hirviä yritimme tähyillä, mutta ei niitä näkynyt. Joskus aamulla, kun aurinko on nousemassa, niin voisi nähdäkin jotain. Nyt olimme hieman liian myöhäisellä liikkeellä. Ei se kuitenkaan haitannut, kun maisemat olivat niin kauniit. Kyllä Suomessa näyttäisi metsää riittävän.

Havainnot:
-joutsenia
-tilhiä

Oulangan kanjonin päiväreitti

Oulanka, Kuusamo 28.09.2011 klo 11:00-17:00. Sää: Auringonpaistetta ja pilvistä.

Yhtenä tavoitteena häälomallemme oli että käymme kiertämässä jonkun luontopolun. Aikamme tutkailtuamme esitteitä päädyimme Oulangan kanjonin päiväreittiin. Se vaikutti näkemisen arvoiselta reitiltä. Ja emme kyllä pettyneet.

Aamulla pakkasimme hyvät eväät tietenkin mukaan. Ikäväksemme otimme tosin vain puoli litraa juomavettä mukaan, joten sitä pitä vähän säästellä. Reitille oli mökiltämme melko pitkästi, mutta opasteet oli hyvät. Reitti alkoi vaatimattomalta kohdalta keskeltä metsää. Kiersimme reitin väärinpäin, koska silloin lammen rannassa oleva nuotiopaikka on lähempänä loppua.

Reitti on 6 km pitkä ja se menee osaltaan pitkin Karhunkierrosta. Reitin varrella on myös yksi riippusilta, jonka halusin ehdottomasti nähdä, kun en ole koskaan sellaista pitkin ylittänyt jokea.

Alkureitti kulki metsän siimeksessä pitkin metsäautotietä. Aika pian kuitenkin reitti kulki autiotuvan pihaan ja siitä lähti riippusilta toiselle puolelle jokea. Se vähän poikkesi reitistä, mutta kuljimme kuitenkin sillan yli ja kiipesimme mäen päälle. Portaiden jälkeen olimme kyllä jo aivan poikki, ja levähdimmekin hetken mäen päällä. Sieltä näimme jo mahtavat maisemat. Joki kulki alla komeassa kanjonissa. Aurinkokin sopivasti tuli esiin pilvien takaa.

Kun sitten jatkoimme varsinaista reittiä, niin taas jouduimme kiipeämään portaita pitkin. Huonon kuntomme takia se tuntui vievän voimat ja pysähtelimmekin paljon. Reitti nousi koko ajan vain ylemmäksi ja ylemmäksi. Käpytikat olivat seuranamme melkein koko reitin ajan ja niistä epätoivoisesti yritin saada kuvaa uudella kamerallamme.

Lopulta tulimme reitin pääpisteeseen eli itse Oulangan kanjonille. Näkymä oli henkeäsalpaava. Ehkä kauneinta mitä olen ikinä nähnyt. Teki mieli jäädä vain sinne ihailemaan jylhää luontoa.

Nälkä kuitenkin ajoi meitä jatkamaan matkaa. Mäen alla olikin kirkasvetinen lampi ja sen rannalla nuotiopaikka. Vaikka vähän alkoi satamaan vettä niin se ei meitä haitannut. Paistoimme makkaraa ja joimme kahvia. Elämä hymyili meille.

Loppumatkalla maisemat olivat yhä hienoja. Ja mikä parasta pääsin nyt ensimmäistä kertaa näkemään kuukkeleita. Se on lintu jonka olen aina halunnut nähdä. Ainakin sen jälkeen kun kuulin jonkun iskelmälaulun jossa laulettiin: "Kuukkelista saat sä kelpo ystävän..." Kuusamon kuukkelit olivat harmi kyllä niin vikkeliä että niistä en saanut kuvaa napattua.

Reitti oli erittäin antoisa ja kasvatti vain nälkää kulkea lisää luonnossa.

Havainnot:
-käpytikka
-kuukkeli
-kalat hyppelivät lammessa

Honeyweek

 Kuusamo, 25.9.2011 - 1.10.2011

Lähdimme häiden jälkeisenä päivänä kohti Kuusamo viettämään häälomaa. Halusimme nimenomaan jonnekin luonnon läheisyyteen ja rauhaan. Kuusamo vaikutti lupaavalta paikalta. Sieltä sitten vuokrasimme mökin.

Jo matkalla saimme kokoa Kuusamon luonnonläheisyyden kun ajoimme Penttilänvaarantietä, joka on sellainen hieman pienempi tie. Oli jo hämärää ja pitkä ajomatka takana. Yhtäkkiä säikähdimme kun tien yli pinkaisi hirvi. Onneksi kuitenkin sen verran kaukana ettei törmäysvaaraa ollut. Hieno eläinhän se kyllä oli.

Juuri kun hirvestä oli toivuttu niin tien poskesta nousi ilmaan todennäköisesti tunturipöllö. Valkoinen ja iso se ainakin oli. Kyllä muuten säikähdimme.

Ja siitä tovin päästä näimme vielä jäniksen joka hetken matkaa loikki auton valokeilassa.

Ensimmäisenä päivänä kun kävimme kaupassa niin näimme jonkun ison linnun lentävä korkealla taivaalla. Se oli niin korkealla ettei sitä oikein pystynyt tunnistamaan. Epäilimme josko kyseessä olisi ollut kotka. Ei se ainakaan haukalta vaikuttanut lentotyylinsä perusteella ja isompikin se oli.

Teeriä näimme myös useaan kertaan. Ja joku eläin juoksi tien yli. Äkkiseltään se näytti ahmalta, mutta vaikea mennä sanomaan kun ei kunnolla nähnyt.

Kuusamo hurmasi siis jo ensimetreiltä.

Havainnot:
-hirvi
-tunturipöllö
-jänis (ja toinen yliajettuna)
-kuukkeleita
-poroja
-teeriä
-ahma?
-kotka?
-joutsenia
-tilhiä
-käpytikkoja
-hiiri

Himangan ihme

Sautinkari, Himanka. Joskus loppukesästä.
Sää: Pilvipouta.

Päätimme että nyt lähdemme jonnekin naapurikunnassa sijaitsevalle lintutornille. Aikamme netistä etsittyämme, löysimme että Himangalla on sellainen kuin Sautinkarin lintutorni. Ja näytti olevan vielä helpon kulkuyhteyden päässä. Lähdimme matkaan.

Aluksi ajoimme vahingossa koko Himangan läpi ja jouduimme kääntymään takaisin. No paikka kuitenkin löytyi helposti. Se sijaitsi aivan leirintäalueen yhteydessä. Lintutorni olikin sitten jo vaikeampi löytää kun opasteita ei paljon näkynyt. Lopulta löysimme kuitenkin polun joka johti pöheikön keskelle. Kokeilimme sitä ja sieltä tornin löysimmekin.

Lintutorni oli kyllä huonossa kunnossa ja näköjään ainakin joskus ollut nuorison suosima, töherrysten perusteella. Ei yhtään huvittanut kyllä siellä aikaa viettää. Maisema oli ollut ihan mukava merenrantamaisema, mutta kun tornin edessä oli niin paljon puita ettei sieltä oikein kunnolla päässyt merta ihastelemaan.

Jotain lokkeja ja rantalintuja näimme. Niin ja joku rastaan kokoinen lähti lintutornin alta kovaa kyytiä, mutta sitä emme ehtineet tunnistamaan.

Kaiken kaikkiaan melkoinen pettymys. Toivottavasti joskus kunnostaisivat tornin ja siistisivät ympäristön niin siellä viitsisi käydäkin.

Pahoittelut

Blogi on jäänyt vaikka luonnossa olemme liikkuneet ja havannoineet paljon. Yritän nyt kirjoittaa vähän ylös eri reissuista. Toivottavasti vielä muistan niistä edes jotain.

Aina ei mene nappiin

Harrbåda, Kokkola 31.7.2011 klo 18.00-22.30 Sää: Pouta. Auringonpaistetta.

Vihdoin sattui työvuorot osumaan niin yksiin, että meillä oli yhteinen vapaailta. Päätimme lähteä jonnekin uuteen paikkaan, johonkin suhteellisen lähelle. Aluksi meinasimme Kalajoen suuntaan, mutta lopulta löysimme netistä yhden lintutornin Kokkolassa, jossa emme ole vielä käyneet. Vändörenin lintutorni. Joidenkin tietojen mukaan siellä saattaisi nähdä jopa merikotkan. Se on yksi niistä linnuista, jonka haluaisin joskus päästä näkemään.

No tulostimme netistä ajo-ohjeet lintutornille, tai ainakin sinne päin. Oletimme että lähempänä sitten olisi tarkempia opastuksia. Teimme vähän evästäkin matkaan ja lähdimme kaupan kautta matkaan. Kaupan pihassa huomasimme, että puuttuu se ajo-ohje. Ei muuta kuin hakemaan.

Ohje vaikutti oikein hyvältä ja monen mutkan kautta piti ajella. Aina vain tie pieneni ja pieneni. Lopulta neuvottiin kääntymään yksityiselle tiellä. Vähän epäröimme, mutta menimme kuitenkin sinne suuntaan. Se tie kuitenkin loppui toisten mökeille, eikä siinä varrella ollut mitään merkkiä että jossain olisi lintutorni. Emme uskaltaneet lähteä summassa etsimään, kun ympärillä oli vain metsää.

Seikkailimme hetken auton kanssa siellä suunnalla kunnes löysimme kyltin mikä opasti kyseiselle lintutornille. Ja kävelymatkaa olisi ollut yli 5 km suuntaansa ja kun jalat oli jo valmiiksi väsyneet töiden jäljiltä niin hylkäsimme koko suunnitelman. Harmitti kyllä. No pitää joskus paremmin varustautuneena ja paremmalla ajalla kokeilla uudestaan.

Loppujen lopuksi sitten päädyimme Harrbådaan eli Harrinniemeen. Kävimme ensiksi Rummelön lintutornilla ja siellä näkyi lähinnä joitain kahlaajia. Ja lampaita ja ylämaan karjaa :)

Sieltä kävelimme merenrantaa myötäilevää polkua itse Harrbådan majakalle ja lintutornille. Maisemat olivat kauniit vaikka mitään erikoisia havaintoja emme pääseetkään tällä kertaa tekemään.

Ei ollut aivan nappisuoritus tämä reissu, mutta aina se kämpillä olon voittaa.

Havainnot:
-lokkeja
-pääskysiä
-kanadanhanhi
-punajalkavikloja (ehkä)
-liroja (ehkä)
-meriharakka
-töyhtöhyyppiä
-sisilisko
-lehmiä
-lampaita
-kissa

Perhon peura

Salamajärvi, Perho. 25.7.2011 klo 19.00-20.00.
Sää: Pilvipouta.

Ostimme vihdoin auton, joka helpottaa paljonkin tätä luontoharrastusta. Haimme auton Saarijärveltä ja kun sitten ajoimme Keski-Suomesta kohti Kokkolaa, niin hetken päähänpistosta kävimme katsomassa Salamajärven kansallispuistoa. Itse olin siellä käynyt joskus pienenä, mutta en muistanut siitä oikein mitään, paitsi että silloin oli talvi ja pilkimme ja oli todella kylmä.

Kun aloimme lähestymään parkkipaikkaa niin huomasimme jo tien poskessa liikettä. Siellä oli ojan penkalla peura ihmettelemässä maailman menoa. Pysäytimme auton ja pääsimme vähän lähemmäksi katsomaan sitä, mutta kun sitten ajattelimme hakea kameran autosta niin peura otti jo jalat allensa. Kyllä oli muuten kovasti poron näköinen ja kokoinen otus. Luultavasti se oli metsäpeura, kun niistähän Salamajärvi on tunnettu. Kuuluuhan se osaltaan Peuran polkuun.

Pysäköimme kahden järven lähelle (Koirajärvi ja Pieni Koirajärvi) Aluksi ajattelimme vain vähän katsoa millaisia reittejä siitä lähtee, mutta kun huomasimme että Vasan kierros on vain 2,3 km, niin päätimme kiertää sen. Se kiersi Pienen Koirajärven. Järvi oli nimensä mukaan pieni, mutta kaunis. Reitti oli helppokulkuinen ja mukavan paljon se kulki pitkospuita pitkin. Ajankohta ehkä oli vain väärä kun elämää ei paljon näkynyt. Yksi sorsa järvellä ui, mutta sekin oli niin kaukana ettemme tunnistaneet mikä se oli. Lintujen lauluakaan ei paljoa kuulunut.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiva pieni pyrähdys luonnon helmaan tämäkin. Ja saimme ainakin paljon tietoa siitä mitä kaikkia reittejä Salamajärven kansallispuistossa on. Täytyy käydä joskus paremmalla ajalla uudestaan.

Havainnot:
-metsäpeura
-lokki
-pääskysiä
-sorsa
-sisilisko
-vähän ötököitä
-muurahaisia

P.S. Poistulomatkalla näimme vielä Kruunupyyssä sorsia tien laidalla pienessä lammessa ja tiellä tallustelemassa. Viekeitä elukoita :)

Pähkinähakki aamupalalla

Sunti, Kokkola. 19.7.2011 klo 07.15
Sää: Pilvinen. Pouta.

Tiistaiaamuna lopetin yövuoron ja lähdin kävelemään unisena kotia kohti. Ajatukseni olivat vain siinä, että kohta pääsen nukkumaan. Suntin rannalla kuitenkin katseeni osui sembramäntyjen juurella hyppiviin lintuihin. Aluksi ajattelin siellä olevan vain räkättirastaita, mutta sitten huomasin linnun jota en ole tainnut aikaisemmin nähkä. Pähkinähakki siinä mutusteli omenaa, tai ainakin se näytti joltain hedelmältä. Veikeän näköinen lintu. Jäin siihen sitten hetkeksi sitä ihastelemaan ja kummasti ei enää nukuttanutkaan. No ei se kauaa siinä jaksanut aamupalaansa viettää, kun pähkinähakki lensi jo muualle ja minäkin tallustin tyytyväisenä nukkumaan.

Kalasääskeä etsimässä

Laajalahti, Kokkola. 17.7.2011 klo 12.00-14.30
Sää: Puolipilvistä ja auringonpaistetta. Vähän tuulta.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme kahvia ja vähän evästä mukaan ja suunnistimme Laajalahteen tarkoituksenamme nähdä kalasääski. Olimme sen jo edellisenä päivänä nähneet, mutta silloin ei ollut kiikareita mukana. Nyt olimme varustatuneet paremmin. Muistimme ottaa jopa kameran mukaan.




Kun pääsimme Laajalahden parkkipaikalle, huomasimme että kaunis sunnuntaipäivä oli houkutellut muitakin liikkeelle. Kävelimme suoraan lähellä olevalle lintutornille. Siellä ei ollut ketään. Kaikki muut taisivat olla uimassa, ainakin äänten perusteella. Harmiksemme ei näkynyt lintujakaan. Aurinko paistoi lämpimästi pilvien lomasta. Oli todella kaunista. Hetken tähyilimme näkyisikö kalasääskeä tai muita lintuja. Ainoa linnut jotka näimme oli kalatiira ja kaukana joitain sorsia. Kaloja kyllä hyppi paljon meressä. Katselimme kiikareilla puiden latvustoja, jos vaikka löytyisi kalasääsken pesä. Yksi männynlatva kyllä näytti niin tasaiselta, että siinä voisi vaikka ollakin pesä. Ehkä se kuitenkin oli vain toiveajattelua. Joimme kahvit ja söimme eväsleivät. Nautimme kesäpäivästä.

Seuraavaksi suuntasimme kohti lintupiiloa ja toista lintutornia. Reitti meni pitkospuita pitkin ensiksi metsän poikki ja sitten kaislikon halki. Metsän siimeksessä kuulimme jonkun vähän suuremman linnun liikkuvan jossain lähellä. Sitten huomasimmekin sen vähän matkan päässä lahon puun runkolla. Palokärki. Kyllä se vain on komea lintu. Ei se kauan malttanut olla paikallaan, kun se jo lensi seuraavaan puuhun. Näimme sen vielä uudestaan pari kertaa, mutta lähinnä vilaukselta. Yritin tietenkin napata myös kuvan siitä, mutta eihän se oikein onnistunut.

Retkemme oli siis jo pelastettu, kun ei tarvinnut täysin ilman havaintoja olla. Kun pitkospuut sitten johtivat kaislikon keskelle, niin sanoin rakkaalleni että täällähän saattaa kipitellä sisiliskoja pitkospuiden päällä. Eikä aikaakaan, kun jo ensimmäinen sisilisko vilisti jalkojemme juuresta. Kyllä ne on vikkeliä. Näimme loppujen lopuksi useaankin kertaan niitä vilistävän, mutta kuvaan emme ehtineet saada yhtään.

Kaislikon keskellä oli lintupiilo, josta ajattelimme pääsevämme näkemään sorsia. Piilon edusta oli kuitenkin kaislikoitunut niin pahasti ettei sieltä nähnyt oikein mitään. Sudenkorentoja kyllä lensi paljon. Ja isoja sellaisia. Kauniisti kimmelsivät auringon paisteessa. Juuri kun seurasin yhtä sudenkorentoa niin huomasin kaukana taivaalla jotain lentävän. Ja kyllä. Siellä se kaipaamamme kalasääski lenteli. Voi kyllä se on iso lintu. Valtava siipien kärkiväli. Ja sitten siellä kaarteli vielä toinenkin samanlainen. Kyllä näytti lokit pieniltä niiden rinnalla. Sitä lentelyä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Ja kyllä me tovin sitä ihastelimmekin, kunnes siirryimme sinne toiselle lintutornille.

Siellä emme nähneetkään sitten enää kuin vähän aikaa kalasääsket, kun ne jo lensivät muualle. Erilaisten lintujen ääniä kyllä kuului paljon, mutta emme oikeastaan nähneet kuin jonkun pienen rantalinnun lentelevän kaislikossa. Niitä minä en kyllä tunnista, kun ne on niin samannäköisiä. Joku sirkku tai vastaava se ehkä oli. Ja näimmehän me sieltä lehmiäkin. Kaukana merenrantapelloilla oli ylämaankarjaa laitumella. Suunnittelimme, että joskus täytyy kyllä tulla heti aamusta oikein aikaisin katsomaan, jos näkyisi enemmän elämää.

Poistulomatkalla näimme vielä kyykäärmeen joka luikerteli edestämme karkuun. Tykkään käärmeistä. Ei ne minusta mitenkään inhottavia ole, enkä osaa edes pelätä niitä. Eihän ne tahallaan pure jos niitten antaa olla rauhassa. Muistan kun joskun pienempänä Karstulassa näin käärmeen tiellä niin jäin sitä seuraamaan pitkäksi aikaa. Joku toinen olisi tietenkin lähtenyt heti pois tai tappanut sen. Minä olin kuitenkin ihan haltioissani, kun näin sen kiemurtelevan hietikolla muutaman metrin päässä.

Hyttysiäkin alkoi olla jo poistullessa. Menomatkalla varmaankin tuuli sen verran, että saimme olla ihan rauhassa. Metsässä näimme vielä jonkun pulluraisen vaalean linnun. Saattoi olla että se oli uuttukyyhky, kun niitä pitäisi siellä päin olla. Palokärkeä emme enää nähneet. Lopuksi näimme vielä mustarastaan istuvan polun varrella oksalla. Niin ja olihan auton päällä nokkosperhonen kun tulimme takaisin. Ei se kyllä kyytiin jäänyt.

Reissu oli erittäin antoisa. Siitä riittikin sitten hyvää mieltä koko loppupäiväksi.

Havainnot:
- kalatiira
- 2 kalasääskeä
- sorsia
- lokkeja
- palokärki
- uuttukyyhky?
- pensaskerttu?
- sisiliskoja
- kyy
- sudenkorentoja (ainakin kahta erilaista lajia)
- hyttysiä ja paarmoja :(
- nokkosperhonen

Uusi harrastus

Hyvää päivää rakkaat lukijat, jos teitä nyt joskus tänne ilmaantuu. Minäpäs kerron hieman teille tästä uudesta blogista.

Olen 25-vuotias miespuolinen lähihoitaja Kokkolasta ja pidän Suomen luonnosta. Tulevan vaimoni kanssa tykkäämme kulkea paljon luonnossa ja ajattelimme, että näistä luontoretkistä ja erilaisista havannoista olisi kiva kirjoittaa jotain ylöskin. Minulle kun blogimaailma on ennestään tuttu niin keksin että perustetaan luontoaiheinen blogi. Tänne pyrimme siis kirjoittamaan kaikkea luontoaiheista. En tiedä miten tämä lähtee sujumaan, mutta katsotaan.

Vielä emme tiedä tuleeko tuleva vaimoni myös kirjoittamaan tänne vai hoidanko minä yksi raportointivastuun. Havaintoja teemme kyllä molemmat. Ja yleensä yhdessä. Melkeimpä parasta luonnossa liikkumisessa ja ihmettelemisessä onkin, se kun sen saa jakaa toisen kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Mutta tämä toimikoon lyhyenä äänenavauksena blogille. Tervetuloa vaan seuraamaan jos kiinnostaa.

P.S. Arvaako kukaan mistä blogin nimi on napattu? :)